Tyttöjen kesken

P: Tara!!!
T: Premdipa!!!
P: Hymyilen täällä suu korvissa.
T: Samoin.
P: Hmm… yhtäkkiä en tiedä mitä sanoa… ujostelenkohan minä vähän?
T: Täh. Ujosteletko muka minua?
P: Aah, kysyt vaiketa kysymyksiä, aivan kuten Adim. Ei kun minusta vain tuntuu, että on niin paljon asioita, jotka haluaisin ja voisin sanoa sinulle, mutta en ole varma tarvitseeko sitä kaikkea sittenkään sanoa. Haluan vain nauttia sinusta.
T: Exactly. Ei kaikkea tarvitse sanoa… ja sitten kun tapaamme, pidämme hauskaa, vai mitä.
P: Kuule, oletko tavannut Kirtania? Minusta tuntuu, että meillä on kaunis yhteys, jotain ihanan luonnollista.
T: Vai pidät sinä Kirtanista. Onko se se iso venäläinen?
P: En ole varma, en ihan tunnista hänen aksenttiaan. Mutta joo, hän on pitkä, hoikka ja hänellä on pitkä tumma tukka.
T: Hei muista: eipäs sekaannuta Black Robeihin, varsinkaan niihin, jotka kuuluvat jollekin toiselle! Tunnen sinut, sinulta vie vain sekunnin murto-osa nähdä kuka on hot, kuka ei.
P: Heh, heh, tuo kuulostaa ihan siltä kuin en pystyisi pitämään näppejäni irti miehistä, varsinkaan Black Robeista.
T: No ethän sinä pystykään :-)
P: En minä ole kiinnostunut Kirtanista sillä tavalla. On vain ihanaa tavata mies joka tuntuu ensi hetkestä avoimelta ja turvalliselta… aivan kuin hän näkisi minut.
T: Olen iloinen, että hän näkee sinut. Kaikkien pitäisi, sillä sinussa on paljon nähtävää. Ja siltä varalta ettet tiennyt, tiedoksesi, että olet miestennielijä. Et vain ole tehnyt sitä pariin vuoteen.
P: :-) Oh my God, tuntuupa hyvältä kuulla olevansa miestennielijä, nauran täällä kovaan ääneen. Sitä minä vain ihmettelen, miksi maailmankaikkeus heitti Adimin minun silmilleni. En ymmärrä. Tai okei, varmaan juuri siksi.
T: Maailmankaikkeus heitti Adimin vähän alemmas kuin silmillesi. Milloin ymmärrät sen?
P: ROFL
T: Käännä, please!
P: Rolling On the Floor Laughing. Tsiisus Tara, olet aivan uskomaton.
T: Darling, tästä lähtien sinun pitää ymmärtää, että joka kerta kun saat yhteyden se on first chakra -osastoa. Älä kyseenalaista sitä.
P: Mitä tarkoitat? Että joka kerta kun saan yhteyden mieheen, se on seksuaalista?
T: Ehdottomasti.
P: Yeah, maybe. Mutta olen silti valovuosien päässä siitä, että osaisin muuttaa seksin joksikin muuksi, syvemmäksi. No ehkä tämä Gudjieff Movements -kurssi auttaa siinä.
T: Sinulla on paljon kiinni otettavaa. Mene kehoosi ja katso mitä annettavaa sillä on sinulle. Kuten ystäväni tapaa sanoa: “Don’t talk about it, do it.” Sinun täytyy harrastaa seksiä ennen kuin pystyt muuttamaan sitä miksikään muuksi. Pitää edetä askel kerrallaan ja on paras aloittaa ensimmäisestä askeleesta. Maailmankaikkeus auttaa, ja tulet nauttimaan siitä. Just go for it.
P: Pitäisikö minun löytää joku muu kuin Adim? Minusta vain tuntuu, ei vaan tiedän, ettei kaikki ole vielä ohi meidän välillämme.
T: Kuten tiedät, kultaseni, sinun ei tarvitse tyytyä vain yhteen… Ja anna heidän löytää sinut.
P: You’re so naughty, Sweetheart.
T: Aivan, älä kuuntele minun neuvojani tai joudut pulaan. Jatka Adimin kanssa, hän ansaitsee sen.
P: Hän ansaitsee mitä?
T: Hän ansaitsee joutua tekemisiin sinun kanssasi. Vihdoinkin hän löysi naisen, joka laittaa hänet järjestykseen.
P: Laittaa järjestykseen… mitä tarkoitat? Kerro lisää!
T: En minä tiedä. Sinä tiedät itse paremmin.
P: Niin, hän ansaitsee kaiken sen paskan jonka voi saada minulta.
T: Darling, sinulla on paljon muutakin annettavaa kuin paskaa.
P: Kyllähän minä tiedän sen, ihan oikeasti. Kiitos muistutuksesta. On vain niin helppo unohtaa ja kadota tänne mielen syövereihin. Päätin, etten enää heittäydy hänen jalkoihinsa. Seuraavalla kerralla on hänen vuoronsa tehdä aloite. Mitä hän ei tule koskaan tekemään, that cold bastard.
T: Hän kyllä tekee, odota vain. Hän löysi Mestarinsa, joka laittaa hänet seinää vasten.
P: Tsiisus Tara, pelotat minua nyt.
T: Miten niin?
P: Ihan kuin minulla olisi voima laittaa ketään seinää vasten, saati hänen kaltaistaan.
T: Eihän sinun tarvitse kuin olla oma itsesi, ei sinun tarvitse tehdä mitään erityistä. Miten niin hänen kaltaistaan?
P: No jotakuta, joka ignoroi minut täysin. Jota ei kiinnosta puhua minulle, koskea minuun tai olla minun seurassani.
T: Tuo on bullshittiä ja tiedät sen. Lopeta. Etkö näe, että hän kiemurtelee halusta olla kanssasi taas, mutta hänen täytyy esittää coolia. Jotkut miehet esittävät ja pelaavat eivätkä koskaan myönnä, mitä on oikeasti tekeillä.
P: Ei, en todellakaan näe. En edelleenkään ymmärrä, mitä hän voisi nähdä minussa. Ehkä näkisin, jos hän olisi edes kerran osoittanut todellista mielenkiintoa tai hellyyttä tai you name it.
T: Kuule, kuinka voit olettaa, että ihmiset näkevät sinut, jos ajattelet ettei sinussa ole mitään nähtävää?
P: No, ei ole niin etten olisi antanut Adimille tilaisuuksia. Esimerkiksi marssimalla hänen luokseen ja sanomalla: “Olet uskomattoman seksikäs, haluan rakastella kanssasi.”
T: Hahaha, juuri tämän takia rakastan sinua. Haluan nähdä miehen joka pystyy käsittelemään sinua. Juuri tämän takia Adim on niin onnekas saatuaan törmätä sinuun.
P: Enpä tiedä. Luulen, että hänelläkin oli ihan valtavat odotukset. Ajattele nyt vähän, saada sellainen meili tytöltä… se oli aika syvällinen, intohimoinen ja shokeeraava, eikö ollutkin? Ja hän kuvitteli että olisin niin paljon enemmän mutta sitten en osannut rakastella.
T: Siitä koko soppa syntyikin, kaikista näistä odotuksista. Hänellä oli valtavat suorituspaineet, etkö yhtään sääli häntä?
P: Olet oikeassa. Hänellä oli varmasti ihan hurjat suorituspaineet.
T: Niin. Ja sitten hän ei pystynyt tyydyttämään sinua ja hänen piti pelastaa omat kasvonsa. Mitä muuta hän voi tehdä kuin esittää, että eipä tässä mitään. Se on helpompaa kuin myöntää, että tuli mokattua.
P: Mutta meillä oli se pitkä keskustelu… juttelimme lähinnä siitä, minne minä katoan kun rakastelen, miksi se on niin vaikeaa minulle, why do I just talk and not walk and talk ja niin edelleen.
T: Haa, muistutit minua yhdestä Oshon vitsistä. Nancy Reagan goes to the doctor because love making is not happening. The doctor tells her to be on top. Later Nancy goes to the doctor again and says it all worked, how did you know? Doctor Swami Cleverhead answers: “Well, it is well known that Reagan can only fuck up".
P: Heh heh hee. Itse asiassa nyt kun puhumme tästä, Adim alkaa näyttää paljon inhimillisemmältä. Ehkä hän ei olekaan vain Black Robe joka yritti vähän opastaa viatonta tyttöä ja sitten kyllästyi.
T: Rakastelu ei ole oikea aika ja paikka leikkiä terapeuttia. Pyydä häntä laittamaan musta kaapu ylleen sellaisia keskusteluja varten. Ja sinä et ole viaton.
P: Tuo on hyvä! Minun pitäisi todellakin pyytää häntä pukeutumaan mustaan! Tosin siitä meidän keskustelusta oli minulle ERITTÄIN suuri apu.
T: Ei terapeuttien kanssa harrasteta seksiä. Kaikki menee pieleen, koska silloin ette ole rakastellessa yhdenvertaisessa asemassa. Rakastelkaa niin kuin rakastavaiset ja puhukaa jossain toisessa kontekstissa. Voitte edelleen tehdä molempia, mutta olkaa tietoisia että roolit pysyvät erillään.
P: Yeah. Mutta minusta tuntuu edelleen, että jos taika katoaa heti kun mies tulee sisääni enkä tunne rakastellessa mitään, kuten aina käy kenen tahansa miehen kanssa, se on minun ongelmani eikä miehen ongelma. Jotain, mikä minun pitää ymmärtää ja selvittää.
T: Ei, älä yritä ymmärtää vaan rakastele uudestaan ja uudestaan. Kun et pelkää epäonnistumista, kaikki selkeytyy.
P: Tuo on varmasti ihan totta. Ehkä yksi ongelma on se, että emme ole tasavertaisia, koska olen nostanut hänet jalustalle, katson häntä ylöspäin… ja samalla ihmettelen, mitä helvettiä minä näen hänessä, mikä tarkoittaa että katson häntä alaspäin. Haluaisin kohdata hänet silmästä silmään, samalla tasolla.
T: Älä katso ihmisiä ylöspäin, miksi sinun pitäisi? Olet itse aivan ihmeellinen. Voit rakastaa ihmisiä, mutta nähdä heidät tasavertaisina. Älä unohda, että sinulla on aina jotain annettavaa, myös silloin kun he antavat jotain sinulle.
P: Minä tässä mietin, että miten ihmeessä sinä näet tämän minun tilanteeni niin selvästi? Oletko itse käynyt nämä samat jutut läpi vai tiedätkö muuten vain?
T: Darling, tottakai olen käynyt läpi nämä samat jutut. Se on ainoa keino tietää.
P: Tunnen olevani niin siunattu, kun minulla on sinut apuna tämän hämmennyksen keskellä. Olet oikea enkeli.
T: Darling, kuten sanoin sinulle: mene kehoosi kun olet hämmentynyt.
P: Niinhän minä menenkin, yhä useammin ja yhä enemmän. Olen paljon tietoisempi ja näen paljon enemmän.
T: Äläkä luota minuun, minä saatan pilata sinut. Joudut pulaan jos kuuntelet minua.
P: Totta. Mutta maailmankaikkeus haluaa että olen pulassa, joten mitä muuta voin tehdä kuin avata käsivarteni ja ottaa sen vastaan.
T: Good girl.
P: Sähköt pätkivät, chatti jumittaa.
T: Ok, lopetetaan. Jatketaan ensi kerralla.
P: Yeah, jutellaan pian lisää.
T: Bye Darling.
P: THANX Sweetheart.
T: Love
P: Love

Katsomossa

Tara Darling,

Viisitoista astetta tänään. Odottelen kärsivällisesti, että kehoni tottuisi Himachal Pradeshin kylmyyteen.

Hassu päivä. Olen ollut mitä olen ja tehnyt mitä teen ja vain katsonut mitä olen ja mitä teen. Aamun Tarot-kortti oli Maturity ja kyllä, tänään on ehdottomasti tyyneyttä ja kypsyyttä ilmassa. Come what may, what do I care, minä vain katson.

Samalla en voi olla huomaamatta alakulon häivähdystä, joka lymyilee nurkissa. Osittain Adimin takia, mutta ennen kaikkea siksi, että jouduin hyvästelemään sinut. Vasta nyt tajuan kuinka rakas olet minulle ja tunnen eron kehossani. Sydämessä ja vatsassa. But hey, ei ole mitään tarvetta heittäytyä sentimentaaliseksi joten en heittäydy. Sanon vain miten asia on.

Adim leikkii niin coolia, että kiinnostukseni alkaa hälvetä. Not. Mikä sotku. Näen kyllä, että sotku on ainoastaan mielessäni. Heti kun palaan kehooni, on rauhallista ja hiljaista taas. Välillä eksyn mieleeni ja mindfucking, ajatussirkus, tekee myös kehostani levottoman.

Minussa on edelleen tämä kipu, josta kirjoitin sinulle aikaisemmin. Olen sen kanssa yrittämättä karkottaa sitä pois, ja vain katson. Katson kipua joka suunnasta, kurkistan kaikkiin nurkkiin ja kulmien taakse ja tarkastelen sitä alta, päältä ja sivulta, mutta en tee mitään. En ymmärrä sitä enkä yritäkään ymmärtää, katson vain pääsenkö syvemmälle. Vähän niin kuin Satorissa: katson valppaasti mitä on nyt ja pysyn siinä, oli se mitä tahansa.

Aivan kuin jossain olisi ovi, joka minun pitäisi löytää ja avata ennen kuin voin saada yhteyden Adimiin. Jossain kehotasolla, kaukana älyllisyydestä. Aavistan, että ovi on olemassa, mutta en ymmärrä tätä aavistusta. En tiedä minne katsoa. Mitä tehdä.

Rehellisyyden nimessä on myönnettävä, että pidän itseäni syypäänä. Minä olen se joka mokasi. Minä olen rikkinäinen, dysfunctional, ja minut pitää korjata ennen kuin ansaitsen edes silmäystä Prinssi Adimilta. Tiedän, että tässä riittämättömyyden tunteessa piilee koko ongelman ydin.

Haluan päästää irti. Hänestä. Tästä levottomuudesta. Tästä jatkuvasta itseni arvioimisesta ja tuomitsemisesta. Ja päästän. Nyt. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Nauti elämästä siellä, nauti, nauti, nauti! Minä nautin sinusta, vaikka oletkin siellä jossain kaukana.

Kiss,

Premdipa

Ensimmäisen asteen yhteys

Kännykkä piippaa puolenyön aikaan. Tekstiviesti.

– Missä olet?

– Kotona.

– Haluatko tavata?

– Tuletko tänne?

– Mitä sinä haluat. Haluatko että tulen?

– Joo :-)

– Ok nähdään kymmenen minuutin kuluttua.

Tällä kertaa tiedämme molemmat, mitä seuraavaksi tapahtuu. Halaamme. Käymme suihkussa. Suutelemme. Ja sitten menoksi. En jännitä ollenkaan niin paljon kuin toissapäivänä. Tunnen valtavaa riemua saadessani koskettaa Adimia. Hänen ihonsa maistuu hyvältä, suljen silmät ja hengitän hänen tuoksuaan. Taivaallista.

Mutta sitten. Taas. Sitä. Samaa. Vanhaa. Kun Adim tulee sisääni, taika katoaa. Menetän yhteyden Adimiin. En tunne häntä sisälläni. Emme ole enää yhdessä, emme samalla aaltopituudella. Katson meitä ulkopuolisen silmin. Ihme häsläämistä. Nolottaa. Harmittaa. Olen niin pettynyt. Ihan hirvittävän pettynyt. Minusta ei kerta kaikkiaan ole tähän.

Miksi helvetissä tämä ei toimi! huudan sisään päin. Mitä teen väärin? Miksi tämä on edelleen näin vaikeaa, pelottavaa ja häpeällistä? Enkö minä ole jo ansainnut jotain kaunista? Saatana päätin kaksi ja puoli vuotta sitten, että ei enää tätä, en harrasta seksiä enää koskaan jos se on tätä! Julistin, että seuraavalla kerran haluan rakastella tietoisesti, läsnäolevasti, sellaisen miehen kanssa, joka osaa olla läsnä.

Olen kuivaharjoitellut eli meditoinut jo monta vuotta. Tässä on mies, joka osaa olla läsnä. Huikea vetovoima. Ja kaikki lässähtää.

Tiedän, että Adim kuvittelee auttavansa minua kiepauttaessaan minut päälleen. Kun olen päällä, saan rentoutua ja olla oma itseni. Saan määrätä tahdin. En ole miehen talutettavana, vaan täysin vapaa. Vapaa liikkumaan miten tahdon. Saan vain olla ja nauttia, nauttia, nauttia.

Ja vitut. Kun olen päällä, menen paniikkiin. Ei ole mitään, mistä nauttia. Ei ole mitään, mihin rentoutua. En halua tällaista vapautta, sillä minulla ei ole aavistustakaan, mitä minun pitäisi sillä tehdä. Ahdistun. Mikä tahansa muu asento olisi parempi, koska silloin voisin mukautua miehen liikkeisiin, teeskennellä, että kaikki on hyvin, olen edelleen messissä, näin tässä harrastetaan tajunnanräjäyttävää seksiä, tähdet vilkkuvat silmissä, maa järisee, huohotan ja päästelen asiaankuuluvia ääniä. Mutta kun olen päällä, tunnen oloni yksinäiseksi ja paljaaksi. Hylätyksi. Kiristyn, sillä voin jäädä kiinni hetkellä millä hyvänsä. Haluaisin pysähtyä, peittää kasvot käsilläni ja jäädä odottamaan tappavaa giljotiinin välähdystä.

Ahdistaa niin että oksettaa, mutta pakotan itseni liikkeelle ja kohtaamaan Adimin katseen tyynesti, ilman pakokauhua. Okei, kyllä mä tän haldaan. Osaanhan minä tämän. Ratsastan välillä hitaammin, välillä rajummin. Välillä tähän, välillä tuohon suuntaan. Vaihtelen kulmaa: nojaan välillä takse, pudotan itseni välillä kohtisuoraan alas, oikaisen jalat suoriksi tai painan rintani Adimin rintaa vasten. En ole kehossani, en edes tässä huoneessa. Ajatukset laukkaavat jossain hyvin kaukana.

Tylsyyden multihuipentuma. Uusia asentoja, mutta ihan sama. Odotan vain, että touhottaminen loppuisi ja toivon selviäväni kunnialla loppuun asti. Lopulta Adim tulee. Luojan kiitos. Kyllä minusta sentään johonkin on. Saan miehen tulemaan.

Makaamme sängyllä sylikkäin. Vähitellen hengityksemme tasaantuu. Adim kääntyy selälleen, vie toisen kätensä päänsä alle ja katsoo kattoon. Pitkään. Lopulta hän katsoo minuun ja kysyy:

– Missä sinä olet, kun rakastelemme?

Sydämeni jysähtää. Kiinni jäin. Koko huijausoperaatio oli aivan turha. Samalla sekunnilla kun Adim kysyy kysymyksensä, tajuan että nyt se vasta alkaa. Nöyryytykseni. Minun pitää kohdata tämä nyt. Juuri nyt, Adimin kanssa, vaikka kuinka hävettää.

– Yritän pysyä läsnä, parhaani mukaan, vastaan.

Onhan se tavallaan totta. Yritys on kova, mutta lopputulos surkea. En pystynyt olemaan ollenkaan läsnä.

Vastaukseni ei tyydytä Adimia. Hän näkee, että kiertelen.

– Missä kohtaa kehoasi olet, kun rakastelemme?

Olen kauan hiljaa. Mietin kuumeisesti, mikä olisi oikea vastaus, mutta ei ole oikeita vastauksia. On vain tämä kauhu, mutta näen että minun on vain mentävä sitä päin.

– Olen päässäni ja ajatukseni karkaavat jonnekin kauas. Silloin kun olen kehossani, olen lähinnä lantion seudulla. En kuitenkaan emättimessä. Ja välillä olen täällä, sanon painaen käden rinnalleni.

– Millainen yhteys sinulla on omaan naisellisuuteesi, Adim kysyy.

Näen, että voisin loukkaantua tai vajota maan alle, mutta en loukkaannu enkä vajoa. Se oli suora kysymys ilman arvostelua tai tuomiota. Ja minä vastaan yhtä suoraan:

– En tiedä. Minä en taida olla oikein sinut naisellisuuteni kanssa. Yritän niin kovasti miettiä, mitä mies haluaa ja miten voisin miellyttää häntä, ettei minulla ole aikaa olla naisellinen.

– Ja mitä sinä uskot minun haluavan?

En osaa vastata. Tai osaan sittenkin.

– Ajattelin, että sinä tulit tänne, koska halusit seksiä ja minä tein sen sinulle niin helpoksi, myönnän lopulta.

Kerron, miltä minusta tuntui olla päällä sen ikuisuudelta kestävän ajan. Miten kammottavan tylsää se oli. Miten yritin tehdä kaikkeni, jotta rakastelu loppuisi mahdollisimman pian. Adim kuuntelee ja sanoo:

– Siltä se tuntui. Nait minua, mutta et ollut itse paikalla.

En tiedä, pitäisikö minun itkeä vai nauraa. Minä yritin niin kovasti miellyttää, tehdä oikeat temput ja heittää muutaman bonuksen superyllätyssektorilta, ja nyt tämä mies syyttää minua siitä, että nain häntä. Hän ei halunnut sitä yhtään enempää kuin minäkään.

En ole koskaan eläissäni kertonut miehelle, mitä minä haluan. Miten minä haluaisin rakastella. En ole kertonut, koska en ole tiennyt mitä sanoa. Siinäpä taas yksi tarkoin varjeltu salaisuus: rukoilen hiljaa, ettei mies kysyisi minulta, mistä minä pidän. Koska en tiedä. Minähän en pidä mistään. Joten olen yleensä vastannut suloisesti: “Minä pidän kaikesta” ja siirtänyt käteni miehen jalkoväliin toivoen, että hän unohtaisi koko kysymyksen.

Olen rakastellessa hyvin suoraviivainen ja maskuliininen. Päällekäyvä. Siksi, että minun pitää hoitaa homma niin sanotusti himaan. Koska en saa rakastelusta itse mitään, aktin ainoa onnistumisen mittari on se, tuleeko mies vai ei.

Juttelemme yli kaksi tuntia. Ei hirveästi sanoja, ei monen monta lausetta. Pitkiä hiljaisia taukoja. Mutta suoraa rehellistä puhetta. Rintaani puristaa kun pusken yhä uusien pelko- ja häpeäkerrosten läpi.

– Voisimmeko me olla kavereita? Adim ehdottaa.

– Kyllä. Minäkään en halua enää tätä, huokaan.

Kolmen jälkeen Adim suutelee hyvästiksi ja lähtee.

Valvon pitkään. Tunnen valtavaa surua, mutta olen samalla helpottunut. Tänään tapahtui jotain merkittävää. Kohtasin miehen ensimmäistä kertaa. Katsoin omaa seksuaalisuuttani ja puhuin siitä rehellisesti. Sanoin ensimmäistä kertaa ääneen asioita, joista minun olisi pitänyt puhua jo silloin kun rakastelin miehen kanssa ensimmäistä kertaa 17-vuotiaana. Kaatokännissä, latotanssien jälkeen. Mikä valtava pettymys se olikaan. Vaikenin silloin ja olen vaiennut nämä 20 vuotta.

Se häpeä on nyt kohdattu. Mutta surullinen olen.

Kuplassa

Kuljen loppupäivän kuin sumussa. Kehoni tuntuu erilaiselta. Elävältä. Heränneeltä. Ehkä kaikki ei mennyt ihan putkeen, mutta haluan edelleen. Miestä. Adimia.

Näen Adimin illalla Resortissa ja reagoin tutulla tavalla: saan valtavan ujouden puuskan ja olen niin kuin en huomaisikaan häntä. Hän ei huomaa takaisin. Näin sitä käyttäydytään kypsästi ja aikuisesti.

En tiedä mitä sanoisin tai tekisin, jos kohtaisin hänet kasvotusten. Pelkään, että jos menen liian lähelle, jokainen ihminen kilometrin säteellä haistaa ja aistii, että olimme muutama tunti sitten sängyssä. Tara nauraa sydämellisesti pelolleni, mutta naurakoon. Minä tiedän. Jos katsoisin Adimia silmiin, saati että halaisimme, maa tärähtelisi Mumbaissa asti ja kaikki saisivat tietää.

Se ei ehkä olisi hyvä asia. Treffiasiat hoidetaan Resortissa kaikessa hiljaisuudessa ja yksityisyydessä. Ja tiedän, että varsinkin Adimin pitää olla varuillaan: Black Roben pitää käyttäytyä ammattimaisesti ja vaalia mainettaan. Ihmiset alkavat niin helposti juoruilla.

Pääni surisee ajatuksista ja skenaarioista, mutta kehoni ei ole kiinnostunut niistä. Kehoni riemuitsee: Kiitos! Vihdoinkin! Vihdoinkin jotain on lähtenyt liikkeelle, seksuaalienergia virtaa taas, ja se tuntuu hyvältä. Olen vahvasti tietoinen kehostani ja hengityksestäni. Kehoni hymyilee ja tahtoo lisää. Ja kyllä minäkin hymyilen. Tietäväistä, hidasta hymyä.

Päiväkahvien merkeissä

Istun Adimin skootterin takapaksilla, kädet hänen vyötärönsä ympärillä. Matka Cassia Courtiin D-Lanelle vie viisi minuuttia. Hissillä seitsemänteen kerrokseen. Nolo moi ayahille. Minun huoneeseeni. Ovi kiinni. Kiva huone. Joo tosi kiva. Kiva näköala. Joo eikö.

Adim istuu sängylleni. Minä seison hänen edessään. En tiedä, mihin laittaisin käteni. En ole koskaan ennen huomannut, miten pitkät ja kömpelöt käteni ovat.

– Mitenkäs meidän teini jakselee? Adim kiusoittelee.

– Auta mua, vastaan.

Adim vetää minut sängylle. Suutelemme. Tuntuupa mukavalta. Ja niin tutulta, vaikka edellisestä kerrasta on niin kauan. Olen hermostunut. Ja ihmeissäni. Tapahtuuko tämä oikeasti? Olenko minä todellakin tässä Adimin kanssa? Harrastanko minä todellakin kohta seksiä? Katson itseäni ulkopuolelta ja ihmettelen. Näen, miten lattialle tipahtaa kaksi viininpunaista vaatekasaa.

Kondomi. Adim tulee sisälleni. Nautin Adimin vartalon painosta ja hänen ihostaan ihoani vasten. Nautin aistiessani hänen elävyytensä, tunnen miten lihakset välillä jännittyvät, välillä rentoutuvat kosketukseni alla. Tämä kaikki on niin suloista. Tuntuu hyvältä olla näin lähellä Adimia, mutta…

Mutta tämä on tätä samaa! Samaa kuin aina ennenkin! Sama kaava, yllätyksetön kuin moottorikelkalla ajettu latu-ura. Ensin en pysty pitämään näppejäni erossa miehestä. Suudelmat saavat haluamaan lisää. Esileikki saa nykimään ja tärisemään, on pakko päästä vieläkin lähemmäs, ja tuntuu taivaalliselta, kun mies lopulta liukuu sisälleni. Ja sitten… Taika katoaa.

Kosketus, joka oli aiemmin niin sähköinen, on enää vain kosketus. Ihan tavallinen paine iholla. Turrun. En enää tunne Adimia. Olen niin turta, että hän vain katoaa sisääni. Alan taas nähdä. Ja kuulla. Ähinää ja puhinaa. Tämmöinen asento. Ja sitten tämmöinen. Saan asentoa vaihtaessamme muutaman väristyksen, mutta ne hälvenevät nopeasti. Jää vain tylsä, mekaaninen liike.

Ei ole toivoakaan, että tämä yhtäkkiä muuttuisi, että innostuisin uudestaan. Ei. Tämä on tätä. Tylsää. Enää en voi muuta kuin yrittää liikkua sillä tavalla, että mies tulisi mahdollisimman nopeasti, jotta tämä turhuus loppuisi. Alan jännittää, tuleeko mies ennen kuin minä kuivun ja jään kiinni rysän päältä: en osaa rakastella. Olen kylmä, huono, viallinen. Säälittävä nainen, joka ei pysty nauttimaan seksistä.

Muutama vuosi sitten jatkuva kiinnijäämisen pelko ja huonouden tunne tekivät minusta aggressiivisen. Pinnistelin aktin loppuun asti, vaikka olin niin raivoissani, että olisin voinut lyödä miestä, johon olin kietoutunut. Vihasin sitä, että minuun kosketaan. Vihasin sitä, että mies jyysti minua kuin kone, silmät lasittuneina, jossain ihan muualla, ja minä makasin alla kuin kuollut lahna, hokien mielessäni: “Tule jo, tule jo, tule jo.”

Tiedän, että olin siinä ihan vapaaehtoisesti, kukaan ei ollut pakottanut minua. Rakastelin miehen kanssa, jonka kanssa olin elänyt yhdessä jo vuosia ja silti minusta tuntui, että minua käytetään hyväksi. Aivan kuin olisin halpa huora. Tai pumpattava Barbara. Ainakin olin yhtä tunnoton, yhtä muovinen. Vihaa seurasi murskaava häpeän ja syyllisyyden aalto. Mikä minussa on vikana, kun en pysty nauttimaan seksistä rakastamani miehen kanssa? Miehen, joka on niin hyvä? Miehen, jonka kanssa haluan perustaa perheen?

Mutta takaisin Intiaan, Puneen ja Adimin käsivarsille. Sähläämme kondomin kanssa ja lopetamme leikin sikseen. Makaamme rinnakkain, huohottaen.

– How are you feeling, Adim kysyy.

Kysymys jota inhoan yli kaiken.

– I’m good, vastaan tyynesti, katsoen Adimia ilmeettömästi silmiin.

Näen hänen silmistään, että vastaus ei tyydytä.

– How are you, kysyn hiljaisuuden jälkeen.

– No vastaan samalla tavalla kuin sinäkin, I’m good, Adim tokaisee.

Hiljaisuus.

– Kaverit varmaan ihmettelevät, minne minä katosin, hän sanoo hetken kuluttua.

Käymme suihkussa. Sujautamme viininpunaiset kaavut takaisin ylle. Adim heittää minut skootterillaan Resortin portille.

– Onko sulla mun puhelinnumero? Adim kysyy.

Pudistan päätäni. Hän raapustaa numeron paperilapulle.

– See you.

Yhteen tullaan

Kello lähestyy puoltapäivää kun kävelen kohti Buddha Grovea, josta raikaa tarttuva tanssimusiikki. Yhtäkkiä Adim tupsahtaa eteeni, kirjaimellisesti puskan takaa. Halaamme.

– Hei synttärisankari, onneksi olkoon.

Siirrymme erillemme, mutta pikkurillit pitävät vielä kiinni toisistaan.

– Et sitten päässyt juhliin?

– Juu en. Minulla oli ne Mystic Rose -porukan bileet, joihin olin lupautunut menemään. Oliko hyvät synttärit?

– Joo oli tosi hauskaa.

Keskustelu alkaa hiipua. Ei, ei, ei, en anna tilaisuuden taas livetä! Otan Adimin kädestä paremman otteen. Rintaa puristaa, mutta en voi perääntyä.

– Kuule, mun pitää kertoa sulle jotain.

Keskeytän hetkeksi, jotta ohikulkija ehtii kauemmaksi. Sekunnit venyvät. Adimin käsi on lämmin kädessäni. Ihan kuin olisimme kasvaneet kiinni. Kehoni tuntuu elävältä, täydeltä ja värisevältä. Katson Adimia silmiin.

– Sä olet mun mielestä edelleen ihan uskomattoman seksikäs. Eli olen pahassa liemessä taas.

– Ja…?

– En tiedä. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä sanoisin seuraavaksi.

– Mitä sinä haluat? Yritätkö sanoa, että pyydät treffejä?

Resort-slangissa sana date tarkoittaa treffejä, jotka päätyvät sänkyyn.

– En tiedä.

– Et tiedä?

– Niin. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä minun pitäisi sanoa tai tehdä seuraavaksi. Olen sanonut jo aika paljon, eikä minulla ole aavistustakaan mitä sinä ajattelet. Nyt on sinun vuorosi.

Seisomme taas pitkään hiljaa. Tunnelma on paksu.

– Okei, I’m open.

Tuijotan Adimia osaamatta sanoa mitään. Todellisuus tuntuu niin todellista, että pelkään pyörtyväni.

– Well?

– Nyt minä vasta olenkin liemessä. En tiedä.

Pidämme toisiamme edelleen kädestä. Jollei tätä linkkiä olisi, olisimme varmasti molemmat häipyneet. Adim huokaisee ja kääntyy hieman poispäin. Hänen kehonkielensä osoittaa, että nyt olisi vastauksen aika. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Olen läsnä, elävä, kohisen, mutta pelko puristaa rintaa ja vie puhekyvyn. Pelko, viheliäinen pelko.

– Okei, kyllä. Kyllä! Pyydän treffejä. En halua mitään niin paljon kuin rakastella kanssasi, mutta en tiedä mitä sanoa tai tehdä. Kerro sinä.

– Eli nyt on kyse siitä missä ja milloin?

Tuijotan mykkänä Adimia silmiin. Adim kääntyy pois, miettii. Puristaa kättäni. Katsoo taas minuun.

– Miten olisi nyt?

– Siisä täh?! Nytkö!?

– Niin, miksi viivytellä?

Olen ansassa. Haluan fantasiani takaisin! Miehen ja seksuaalisuuden kohtaaminen on tosielämässä aivan liian todellista, liian puristavaa, liian pakottavaa, liian vaarallista.

– Haluan rakastella kanssasi, mutta pelkkä ajatuskin saa minut kankeaksi kauhusta.

– Miksi?

– Pelkään.

– Niin, mutta mitä?

Taas pitkä hiljaisuus. Aivoni lyövät tyhjää, ei ole sanoja. Missä kaikki sanat ovat? On vain tämä makea jännitys, sekoitus pelkoa ja rohkeutta.

– En ole rakastellut miehen kanssa kahteen ja puoleen vuoteen. Ymmärrät varmaan, että tällaisen tauon jälkeen vähän pelottaa.

– Ymmärrän. Mutta mitä sinä pelkäät?

– En tiedä.

– Heittäytymistä? Sitä, että menetät kontrollin?

– En tiedä. Sitä kai, etten enää osaa.

Seisomme hiljaa. Kauan. Naurahdan.

– Tunnen itseni aivan 15-vuotiaaksi neitsyeksi.

Adim hymyilee.

– No, sinä voit ottaa sen roolin.

– En minä halua mitään rooleja.

– Tarkoitan, että sinä voit olla juuri sellainen kuin olet, niin hermostunut kuin olet.

Hiljaisuus.

– Okei.

Adim katsoo minua kysyvästi. Toistan.

– Okei, mennään.

Adim irrottaa kätensä. Kävelemme rinta rinnan skootteriparkkiin.

Ympäri mennään

Ensimmäinen aamu Mystic Rosen jälkeen. Nukun pitkään. Nousen hitaasti. Syön hitaasti. Iltapäivä on jo pitkällä, kun kävelen Resortiin. Törmään Taraan, joka huudahtaa:

– Et kertonut, että Adim oli tulossa takaisin Resortiin!

– Ai enkö? Sillä on synttärit huomenna, joten se tuli juhlimaan niitä. En ole kyllä nähnyt häntä.

– Minä näin hänet aamulla, Tara sanoo.

Kohautan olkaani. Juuri nyt minulle on ihan sama. Tottakai olen tiennyt koko päivän, että Adim on palannut. Olen tuntenut sen kehossani. Olen ollut tietoinen hengityksestäni ja jostain elävästä sisälläni. En voi väittää, ettenkö hengästyisi joka kerta kun ajattelen häntä, mutta en jaksa ottaa stressiä. Tapaan hänet tai en tapaa, ihan sama. Elämä järjestää kaiken niin kuin parhaaksi katsoo, minulla ei ole tässä minkäänlaista sanavaltaa.

Kundalini-meditaation jälkeen kävelen ulos auditoriosta ja Meera-ravintolan ohi. Tuolla se istuu. Vien maton ja huovan vuokrakaappiini ja haen laukkuni. Kun kävelen Adimin ohi, hän juttelee vilkkaasti ystäviensä kanssa. Ostan omenan. Kävelen taas hänen ohitseen, ja hän juttelee uusien ihmisten kanssa.

Isken hampaani omenaan. Ei helvetti. Mä en voi lähteä nyt. Sen kirjeen ja niiden meilien jälkeen en voi teeskennellä, ettei mitään ole tapahtunut. Täytyyhän meidän herran jestas moikata.

Katselen ympärilleni ja näen Swagaton, joka oli mukana Satori-kurssilla. Luojan kiitos! Istun Swagaton viereen ja hän tarttuu käteeni.

– Hi beautiful, how are you?

Kiemurtelen. Minulla on suora näköyhteys Adimiin ja tiedän että hänkin on huomannut minut. Mutta ei katsekontaktia. Swagaton läsnäolo ja kosketus auttaa ankkuroitumaan hieman.

– Olen vähän levoton. Täällä syvällä on rauhallista ja hiljaista, mutta tässä pinnalla sähisee niin etten tiedä miten päin olisin.

Swagato hieroo käsivarttani ja katsoo minuun hymyillen.

– Minulla on yleensä tuollainen olo, jos olen ihastunut johonkin tyttöön.

Nauran ääneen. Perhanan arabit ja heidän selvänäköisyytensä.

– Jäin kiinni.

– Onko hän täällä? Swagato nyökkää ympärilleen.

– Ei ole, valehtelen.

– Onko se joku jonka tunnen?

– En tiedä, valehtelen taas.

Jatkamme juttelua. Kymmenen minuutin kuluttua huomaan, että Adim istuu pöydässään yksin. Hän nousee ja jää paikoilleen seisomaan ja venyttelemään. Hän katsoo minuun. Vilkutan. Hän vilkuttaa takaisin. Hän kävelee kohti ja levittää kätensä. Nousen. Halaamme pitkään. Tuntuu hyvältä. Hengitämme samaan rytmiin. Pitkän uloshengityksen aikana uppoan syvälle. Sähköä. Jokin sulaa alavatsassani.

Selvä peli. Viehätys ei ole hiipunut kolmessa viikossa minnekään. Päin vastoin se on voimistunut.

Adim istuu alas ja juttelemme kolmisin niitä näitä. Tiedän, että hehkun. Tunnen energian, joka väreilee ympärilläni, näen valkoisen kirkkaan valoni.

Sanomme Swagatolle heipat. Lähdemme Adimin kanssa kävelemään kohti skootteriparkkia. Emme puhu mitään. Kävelemme vain, minua hymyilyttää, on niin hassu ja kupliva olo. Lopulta avaan suuni.

– Kiitos kun vastasit kirjeeseeni. En odottanut vastausta ja arvostan kovasti että teit sen niin kauniisti.

– Eipä kestä.

Kävelemme taas hiljaa.

– Minulle on tärkeää, että pystyn kommunikoimaan suoraan ja avoimesti. Kun kommunikoin, jokin jumissa ollut pääsee taas virtaamaan vapaasti.

– Ja…?

En tiedä mitä sanoa, joten olen hiljaa. Saavumme parkkipaikalle ja vaihdamme muutaman turvallisemman fraasin. Käynnistämme skootterit.

Nähdään!