lauantaina, lokakuuta 11, 2008

Kuorolaulua

Hei, olen ex tempore -Virpi. Nautin siitä, että minulla on vihdoin paikka jossa voin toteuttaa itseäni vapaasti, ilman kontrollia. Ei kaiken tarvitse olla täydellistä, turvallista, valmiiksipureksittua. Minulle tekee niin hyvää päästää irti kirjoittamiseen liittyvistä vaatimuksista ja odotuksista. Tuntuu vapauttavalta kirjoittaa mitä kirjoittaa ja sitten julkaista teksti vaikkei se olisikaan loppuun asti punnittu ja hiottu. Tuntuu hyvältä nähdä, että kestän myös keskeneräistä ja keskinkertaista. 

Hei, olen toimitussihteerinatsi-Virpi. Palaan blogimerkintöihin yhä uudestaan niiden julkaisun jälkeen. Editoin kohdan sieltä, toisen täältä, arvioin rakennetta ja tyyliä. En näe mitään syytä, miksei myös päiväkirjateksti voisi olla ammattimaisesti toimitettua. Hyvä toimitussihteeri on kirjoittajan paras ystävä, ei vihollinen. Tekemieni muutosten ainoa tarkoitus on palvella lukijaa, tehdä tekstistä helppolukuisempaa ja helpommin lähestyttävää.

Hei, olen kynnysmatto-Virpi. Mietin öisin, kuinka selviän aggressiivisesta ja loukkaavasta palautteesta, sitten kun sitä alkaa tulla. Odotan muun muassa jumalanpilkkasyytteitä uskonnollisilta piireiltä ja new age -hörhön leimaa järki-ihmisiltä, jotka vaativat minua esittämään tieteellisiä tutkimuksia väitteideni tueksi. Deletoinko palautteen kylmästi, ilman selityksiä, vai kirjoitanko vakiovastauksen, jossa kiitän palautteen antajaa ja selitän lyhyesti, että blogini ainoa tarkoitus on olla kanava totuudelle sellaisena kuin minä sen käytännön elämässäni näen ja koen? Etten osallistu mielen ja käsitteiden tasolla käytävään keskusteluun tai väittelyyn lainkaan. On tödennäköistä, että bloggaamiseni loppuu kokonaan sitten, kun vihamailia alkaa tulla. 

Hei, olen vapaustaistelija-Virpi. Olen suoraselkäinen, palavasilmäinen vapauden ja totuuden puolustaja. Olen luja ja varma ja näen totuuden niin selvästi, että olen valmis nousemaan barrikadeille ja jopa kuolemaan sen puolesta. Aion vapautua mielen vankilasta, ja sen tehdessäni vapautan mahdollisimman monta muutakin vankia. Nostan nyrkkini ilmaan, olen valmis taisteluun. Laittakaa vain se tuulikone päälle, jotta tukkani pääsee kunnolla hulmuamaan. 

5 kommenttia:

Lara kirjoitti...

:-D

(Harkitsen myös vakavasti tuulikoneeksi ryhtymistä. Ilo olla avuksi.)

(Jos en sittenkään.)

( Ehkä juon vain teetä kuoronjohtajan kanssa.)

Premdipa Virpi kirjoitti...

Sorry, et saa kuoronjohtajaa, sun on pakko ottaa meidät kaikki :-)

Eli laitapa samovaari suhisemaan!

Unknown kirjoitti...

Jiihaa!Edes matka Mumbaihin ei ole niin mahtava ja antava kuin matka itseen, tilanteessa kuin tilanteessa. Elämässä.

Anonyymi kirjoitti...

Paskat palautteet deletoidaan suurempia tuskia tuntematta. Ei jää kaivelemaan ja parin päivän päästä sitä ei enää muista ;O)

Premdipa Virpi kirjoitti...

Minna: Näin juuri! Yritän muistaa myös suurella Intian-turneellani, että olen matkalla itseeni, en suorittamassa "etsijän" opetussuunnitelmaa.

Mikaela: Okei sit :-)