torstaina, lokakuuta 30, 2008

Miksi kannattaa meditoida?

Siis enhän minä varsinaisesti meditoi. En istu säännöllisesti risti-istunnassa ja tee meditaatiosuoritteita. Mutta käyn kursseilla, joilla hiljennytään ja lisätään itsetuntemusta erilaisten harjoitusten avulla. Tapaan ihmisiä, joiden kanssa on helppo olla läsnä ja puhua läsnäolosta. Käyn tanssimassa, joogassa tai feldenkraisissa, jotka lisäävät tietoisuutta liikkeen avulla. Kun käyn lenkillä, ajatukseni eivät vaella, vaan pysyn tiiviisti kehossani. Olen läsnä ajaessani autoa, tehdessäni ruokaa, liikkuessani kaupungilla. Katson itseäni ja pyrin olemaan tietoinen ajatuksistani. Kuuntelen päivittäin äänitteitä, jotka auttavat minua muistamaan rakkauden ja totuuden arjessa. Joskus kun kaikki menee päin persettä eikä mikään muu auta, istun alas, suljen silmät ja olen hiljaa. Summa summarum: omalla tavallani meditoin monta tuntia päivässä.

Takaisin kysymykseen: Miksi kannattaa meditoida?

Alkaa nauttia taiteesta.
Hiljentyminen avaa aisteja. Kun kuuntelen musiikkia tai katson näytelmää, en enää katso silmillä ja ymmärrä järjellä, vaan katson koko kehollani, vaistollani ja intuitiollani. Aiemmin teatteritaide oli minusta kiusallista, kun ne tyypit ryntäilivät siellä lavalla ja lausuivat teennäisesti repliikkejä, mutta olen oppinut näkemään muodon läpi näytelmän syvempiin kerroksiin. Tanssitaide avautui aivan uudella tavalla, kun näin Tero Saarinen Companyn Hunt-esityksen. En ollutkaan ulkopuolinen tarkkailija, vaan aistin tanssin sisälläni. Olin osa esitystä.

Välit vanhempiin selkeytyvät.
Hiljentyminen tuo pintaan asioita ja ihmisiä, jotka aiheuttavat elämässäni häiriöitä. Jotkut häiriöt ovat niin vanhoja ja kauniisti paketoituja, että ne tekisi mieli jättää tonkimatta, mutta kun on sitoutunut rakkauteen, ei ole muuta vaihtoehtoa. Olen ottanut pari kertaa yhteen äitini kanssa. Tilanteet olivat kamalia, täynnä räkää, kyyneliä ja paksuja tunteita joihin olimme tukehtua, mutta kun uskaltaa nostaa kissan pöydälle, jotain uutta ja hyvää avautuu. Jokin paikoilleen jämähtänyt alkaa taas virrata. Mikä parasta, olen sanonut äidilleni ääneen, että rakastan häntä. Ja hän on sanonut minulle rakastavansa. Ei meidän perheessä vaan ennen. Ne eivät todellakaan ole vain sanoja.

Osaa tanssia paremmin.
Hiljennyn parhaiten kehoni kautta. Tai oikeastaan se on ainoa tapa, minkä olen huomannut toimivan. Mitä paremmin olen tietoinen kehostani, sitä paremmin olen läsnä. Tämä perustuu loogiseen faktaan, että kun huomioni on kehoni sisällä, jossain fyysisessä aistimuksessa, on mahdotonta ajatella mitään. Täysi keho = tyhjä mieli. Tällainen kehotietoisuus on tuonut aivan uuden ulottuvuuden tanssiharrastukseeni. Kun en yritä tehdä koreografiaa oikein, vaan uskallan valahtaa kehooni ja annan sen liikkua luonnollisesti, kosketan jotain niin herkkää, että voin vain nauraa tai itkeä. Tanssin kauniimmin kuin koskaan.

Osaa rakastella paremmin.
Hiljentyminen opettaa näkemään oman seksuaalienergiansa. Ja sen, että kaikki elämässä on pohjimmiltaan seksuaalista. Kun olen täysin läsnä kehossani, astioiden tiskaamisesta tulee aistillinen, hurmaava elämys. R-kioskin jonossa seisoessani höyryän rakkautta niin, että kaikki - sekä miehet että naiset - kääntyvät katsomaan. Heillä ei ole aavistustakaan mikä heihin iski. Hiljentyminen auttaa löytämään seksuaalisuuden, johon ei liity pelkoa, halua, toiveita tai odotuksia. Ja kun ei pelkää, halua, toivo eikä odota, ei voi takertua. Voi vain olla. Ja se on i-ha-naa. Kyse ei enää ole seksistä vaan seksuaalisesta rakkaudesta. Tantrasta.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Palasin tänne uudemman kerran, ja rakastuin ihan täysin tähän blogiin! Sinä puhut minun kieltä. Sinä kerrot asioita, jonka kaltaisia olen kokenut omassa kehossa ja mielessä, mutta minulla ei aina ole niille sanoja. Tänne tulen palaamaan, tämä tuntuu kotoisalta!

Ja meditaatiosta vielä: minä pidän juuri tuosta ajatuksesta, ettei meditaatio edellytä lotus-asentoa ja suitsukkeita, ei edes hiljaisuutta, vaan että jokapäiväisissä hetkissä voi olla meditatiivisuutta. Ei tarvitse eristää itseään elämästä ja mennä "pois tästä maailmasta" voidakseen kokea läsnäoloa.

Näistä sinun sanoista pystyy AISTIMAAN sen, että olet kehossasi läsnä. Lukeminen aiheuttaa kylmiä väreitä ja keho samaistuu sinun kehon kokemuksiin. Rakastuin viimeistään R-kioskin jonosta lukiessani :)

karhurannanesa kirjoitti...

Tapasi meditoida on hyvin lähellä omaani. Kaikkialla, kaiken aikaa; kun menee hyvin, kun menee huonosti.

Premdipa Virpi kirjoitti...

Minun: Kiitos viestistä ja kehuista :-) Niin se vaan on, että kun ollaan jonkin todellisen ja merkityksellisen äärellä, se vaikuttaa kaikkiin ihmisiin samalla tavalla. Jos on sille avoin.

Olematon: Sas muuta, elämä muuttuu pikku hiljaa yhdeksi pitkäksi nykyhetkeksi.

Kirjuri kirjoitti...

Minulla olisi niin paljon opittavaa, pitäisi saada mieli irti pysyvästi "minulle kuuluu tämä ja tämä" -ajattelusta, joka on hetkessä elämisen pahin vihollinen.

Oli muuten kauneinta ja kolahtavinta, mitä olen seksuaalisuudesta aikoihin lukenut :)

Anonyymi kirjoitti...

Mäkin löysin sun blogin, mielenkiintoista luettavaa (heti luin kaiken)!

Olen viimeisen puolen vuoden aikana saanut kommentteja että minusta jotenkin näkee että olen ollut vuoden poissa (oravanpyörästä). Jopa sinä kommentoit sitä. Hassuin esimerkki on se että saan kommentteja laihtumisesta ja "fittiydestä" vaikka olen about samassa kondiksessa kuin lähtiessä. Vaikutanko vain jotenkin parempikuntoiselta?

Viinapää on ilmeisesti huonontunut pysyvästi eikä alkoholi aiheuta ollenkaan sellaista mielihyvää kuin ennen reissua, jossa olin pitkiä aikoja juomatta tai ainakin suomalaisittain humaltumatta.

Mitenkähän tämän olon saisi säilymään mahdollisimman pitkään? Reissussa tuli parin kuukauden jälkeen semmoinen levollinen olo että "tässä minä nyt vaan olen, Pekka ja maailma". Ja sama kummallisen seesteinen olo on jatkunut myös sen jälkeen. Huomaan suhtautuvani lähes kaikkeen aika eri tavalla kuin aiemmin.

Olen pitänyt tällaista "reissussa muuttumista" täytenä jaskanjauhamista, mutta jotain mulle nyt vaan on tapahtunut. Toivottavasti positiivista? En kuitenkaan mielestäni hörhöile sen kummemmin kuin aiemminkaan.

Tulipa nyt avauduttua. Pitäs varmaan sitä joogaamistakin kokeilla, jotenkin on semmonen olo että se vois sopia mulle nyt.

Premdipa Virpi kirjoitti...

Pekka, kyllä sä olet muuttunut, ja valitettavasti peruuttamattomasti :-) Ja kun olet tietoinen ja kiitollinen siitä mitä sinulle on tapahtunut, seesteisempi elämä varmaan jatkuu. Sulla on nyt kokemus siitä, miltä tuntuu kun "tässä minä nyt vaan olen". Ehkä joskus palaat johonkin vanhaan, mutta tulet toteamaan, että ei helvetti, mä en halua tätä enää. Ja sitten teet jotain korjataksesi tilanteen.

Ei se sen kummempaa ole. Ei tarvitse ryhtyä julkihörhöksi, vaikka kyllä sekin sopisi sulle tosi hyvin!

Yst. terv. nimim. "Ennustaminen kannattaa aina, varsinkin kun tietää oikeesti :-)"

Premdipa Virpi kirjoitti...

Kirjuri: Kiitos! Meillä on yhteinen vihollinen. Eräs suuresti arvostamani ihminen sanoi minulle äskettäin näin: "Älä vastusta pahaa. Tee hyvää."

Anonyymi kirjoitti...

Jep. Hyvän puolesta. Ei koskaan pahaa vastaan. :/