sunnuntaina, tammikuuta 03, 2010

Pitkästä aikaa

Tästä mitään tule. Kello on 2.50 yöllä ja nousin jo toisen kerran sängystä. En ole pitkään aikaan kärsinyt univaikeuksista enkä muistanutkaan, miten tylsää ja turhauttavaa tämä on. Nukahdin viime yönä vasta puoli viiden maissa, mutta pakotin itseni aamulla ylös. Oikein keräsin väsymystä pitkin päivää ja valmistauduin tyytyväisenä hyviin yöuniin. Nukahdinkin kymmeneltä, mutta heräsin puolilta öin. Skannasin jääkaapin ja söin äidin viimeiset joulusuklaat. Surffailin pari tuntia ja palasin sänkyyn, mutta ei. Tästä mitään tule.

Kirjoitan tätä sähköpostipohjalle. Olisi liian juhlallista avata uutta tekstidokumenttia, nimetä se päivämäärän mukaan ja tallentaa kansioon nimeltä Blogi. Siihen kansioon ei ole ilmestynyt puoleen vuoteen yhtään kirjoitusta. Tiedän, että sähköpostin Luonnokset-kansiossa on pari merkintää, ja olen säilönyt joitain meilejä ja chattikeskusteluja. Myös päiväkirjassa on joitain merkintöjä. Kai niiden on ollut tarkoitus päätyä blogiin. Kai silläkin on jokin tarkoitus, ettei niin ole tapahtunut.

En nyt jaksa kirjoittaa siitä, miksi en ole päivittänyt blogiani. Kun Anu syksyllä huhuili kommenttiosiossa ja kyseli kuulumisia, taisin vastata että tapahtuu niin paljon etten ehdi / halua kirjoittaa. Täytyy elää ja kokea. Muutama päivä sitten juttelin ystävän kanssa samasta aiheesta ja totesin, että arkikokemukseni alkaa olla niin kaukana lukijan arkikokemuksesta (tai siitä millaiseksi sen kuvittelen), etten uskalla kertoa siitä. Pelkään, ettei minua ymmärretä. Pelkään, että minut tuomitaan. En tiedä kumpaa pelkään enemmän: sitä että joku alkaisi suoraan kommentoida ja arvostella, vai sitä että joku hymähtelisi vain itsekseen: "Tuo reppana on päästään sekaisin." Ehkä jälkimmäinen vaihtoehto on kauheampi. Joku tuomitsisi, enkä edes tietäisi siitä.

No, tämä kaikki tietysti kertoo vain siitä, että olen itse hämmentynyt ja epävarma. Jos tiedän mitä koen ja tunnen, mikään ei voi horjuttaa totuuttani, eikä minulla ole minkäänlaista tarvetta selittää itseäni. Majority of one, yhden naisen enemmistö riittää.

Samalla tiedän, että hämmennyksen ja epävarmuuden aika lähestyy loppuaan. Minussa on valtavasti voimaa ja energiaa, ja alan ihan kohta suunnata sitä myös ulospäin. En tiedä milloin tai millä tavalla, mutta jotenkin minä alan taas kommunikoida tästä, mitä minussa tapahtuu. Olisi kiva, jos se tarkoittaisi blogin herättämistä henkiin.

Jään katsomaan edellistä lausetta. Olisi kiva kenelle?

Näköjään sittenkin kirjoitin jotain siitä, miksen ole päivittänyt blogiani. En kyllä usko, että tämäkään kirjoitus päätyy blogiin asti. Tai ehkä päätyykin. Ehkä tämä on uusi alku. Tällainen ihan tavallinen ja vaatimaton. Ei tajunnanräjäyttävää megapäivitystä, jossa antaisin tyhjentävän selvityksen seikkailuistani rakkauden ihmemaassa kuuden viime kuukauden aikana.

En ole edes muistanut kertoa, missä olen. Olen joululomalla Suomessa, Sipoossa. Lähden ylihuomenna takaisin Intiaan. Takaisin kotiin.

7 kommenttia:

Anu Välitalo kirjoitti...

Iloinen ylläri! Kaunista Uutta Virpi!

simran kirjoitti...

Tämä ilmiselvästi tarkoittaa, että hyvää kuuluu. Ainakin toivon niin!

Hyvää uutta vuotta ja toivon, että jatkat blogiasi. Blogiasi on ollut makava lukea, sillä kirjoitat niin hyvin kirjoitatpa ihan mistä asiasta tahansa.

Katri kirjoitti...

Kiitos kirjoituksestasi, Virpi! Olipa hauska löytää se täältä :)
Hyvää sinne kotiin!

simran kirjoitti...

Oletko vielä Intiassa? Ylihuomenna ollaan jo matkalla :)

Premdipa Virpi kirjoitti...

Moi Simran, jo vain, täällä ollaan. Eilen palasin Goalta Puneen ja olen taalla seuraavat kaksi viikkoa. Tervetuloa, kuuma on! :-)

simran kirjoitti...

Kivaa, että on kuumaa, kun mulla on KESÄloma. Kesä ollaankin sitten tiiviisti töissä Suomen suvessa, joka voi olla vähäluminen, jos hyvin käy vai miten sitä sanotaan...:))

MiaO kirjoitti...

Hei Virpi! Olen kovasti tykännyt lukea blogiasi ja nyt kysyisinkin, oletko vallan lopettanut?? En ole koskaan aiemmin kommentoinut, ehkä olisi pitänyt, mutta tahdon sinun tietävän, että sinulla on tällaisia hiljaisia lukijoita. Jos suinkin päätät jatkaa blogin kirjoittamista, jään mitä suurimmalla mielenkiinnolla seurailemaan. Mikäli olet päättänyt lopettaa, toivon sinulle kaikkea hyvää, iloa, valoa ja rakkautta. Mihin ikinä päätätkin ryhtyä.