lauantaina, marraskuuta 15, 2008

L for Love

Lupaus Lupasin itselleni, etten lähde tämmöisiin mukaan. Meemeihin, kiertokirjeisiin ja sen sellaisiin. Sitten pyysin kirjaimen Anulta, ja sainkin. Kiitos! Ei pidä tehdä lupauksia, joita ei pysty pitämään. Korjaan: Ei pidä tehdä lupauksia, koska niitä ei pysty pitämään. Lupaukset ovat mielen rakennelmia, ne kumpuavat toiveista ja odotuksista, tarpeesta hallita tulevaisuutta. Varsinkaan ei pidä luvata rakastaa toista ikuisesti, kunnes kuolema meidät erottaa tai muuta yhtä älytöntä. Jos joskus vannon rakkauttani miehelle, voin sanoa vain: "Lupaan rakastaa sinua nyt." Se on ainoa lupaus, jonka pystyn pitämään. Jos lupaan muuta, en ymmärrä läsnäolon ja rakkauden syvintä olemusta.

Lempeys Olen oppinut olemaan lempeämpi itseäni kohtaan, luojan kiitos. Lempeys sulattaa kovuuden. Juuri nyt kun olen selkäkivun takia kiukkuinen, lempeys on painunut pintakerroksista jonnekin syvemmälle, mutta siellä se on. Rentoutan kehon ja annan kulmakarvojen välissä olevan kurtun silentyä, ja kyllä siellä jotain lempeää ja pehmeää pulpahtelee.

Laaja Aika on lineaarista, vaakasuoraa. Kun olen läsnä nykyhetkessä ja kehossani, aika pysähtyy. Olemiseen tulee pystysuora, tyyni laatu. Sitten se alkaa laajeta. Hiljentyminen on laajentumista. Tällaisina hetkinä mysteeristä tulee elävää: kyllä, koko maailmankaikkeus todellakin mahtuu pölyhiukkaseen.

Lakeus Puolet geeneistäni tulevat Pohjanmaalta, ja sen kyllä huomaa. Puolet Savosta, oh my God. Näillä mennään.

Luovuus Ajattelin ennen, että luovuus on ominaisuus. Toisilla on enemmän, toisilla vähemmän, ja itselläni jonkin verran. Nyt näen yhä selkeämmin, että luovuus on tila. Vähän niin kuin rakkauskin. Mitä enemmän olen läsnä ja mitä vähemmän yritän hallita itseäni ja elämääni, sitä yllättävämpiä kerroksia minussa avautuu. Minulla on aavistus, että luovuuteni syvyys tulee vielä yllättämään minut.

Lamaannus En voi taaskaan sanoa muuta kuin kiitos, kiitos, kiitos! Kiitos tästä tahmeasta vuodesta. Olen joskus kuvannut, että minussa on jotain ummehtunutta ja seisahtunutta, joka lamaannuttaa. Mutta oikeasti se on niin, että minussa on viisautta ja rakkautta, joka on pakottanut minut pysähtymään. Jotta voi luoda nahkani ja aloittaa jotain aivan uutta.

Lara Uusi ystäväni ja tärkeä peilini. Kiitos, että saan olla kanssasi rakkaudessa, rakkaudella, silloin kuin olen. Eikä se muukaan ole ongelma.

Lauri Peiligallerian suurin ja kaunein. Mies elämässäni. Opettaja, joka näytti minulle, miten olla läsnä.

Lokakuu Aika, jonka vietän ensi vuonna Himalajan juurella joogaohjaajaksi opiskellen. Ajatus opettamisesta pelottaa, mutta yhä vähemmän. Pelon tilalle on tullut varmuus siitä, että joogan ohjaaminen on minulle piece of cake. Minulla taitaa olla siitä aika paljon kokemusta.

Love En ole kiinnostunut mistään muusta kuin rakkaudesta. Tämä julistus kannattaa huutaa julki aina kun siihen tulee mahdollisuus. Annan rakkauttani olemalla parhaani mukaan läsnä, ja saan sitä isolla kauhalla takaisin. Rakkaus tuuppaa minut 18 päivän kuluttua Intiaan.

7 kommenttia:

maisa kirjoitti...

hei,
löysin tänään ensimmäistä kertaa blogiisi, luin kaiken kerralla läpi. kiitos. tulen ehdottomasti takaisin lukemaan lisää. :)

maija

Premdipa Virpi kirjoitti...

Kiitos itsellesi, Maija. Herzlich Willkommen!

Kirjuri kirjoitti...

Pakko vähän inistä vastaan tuohon luovuus-osioon. Minä olen ollut koko ikäni hyperluova, jos luovuutta mitataan suorituksina ja taiteen aikaansaamisena. Vasta nyt kun olen saanut omasta elämästäni kiinni ja alkanut olla enemmän läsnä kuin ikinä ennen, inspiraationi tehdä jotakin luovaa on kadoksissa. Selitäpä tämä, jos luovuus kumpuaa nimenomaan läsnäolosta :)

Kirjuri kirjoitti...

Tarkoitin sanoa, että luovuus voi olla myös erittäin tehokas tapa paeta läsnäolemista. Ja vaarallisen koukuttavakin, jos siitä saa tunnustusta muilta, mikä on todennäköistä koska suosituin tapa paeta on päihtyminen eikä siitä kukaan kehu.

Premdipa Virpi kirjoitti...

Kiitos ininästä, Kirjuri!

Näen mitä sanot kirjoituksellasi, ja se on kaikki totta. Kirjoitin itse siitä, miten koen luovuuden omassa elämässäni, ja sekin on totta. Eikä siinä tarvitse olla mitään ristiriitaa.

Nämä ovat määrittelykysymyksiä. Kohdasta "...jos luovuutta mitataan suorituksina ja taiteen aikaansaamisena" huomaan, että käytämme samaa sanaa, mutta kirjoitamme aika erilaisesta kokemuksesta. Viittasin omassa kirjoituksessani johonkin syvään kokemukseen, jolle en toistaiseksi löydä parempaa sanaa kuin luovuus. Ehkä joskus vielä osaan kuvata sitä paremmin.

Mutta noin yleisesti, jos pyritään selittämään, määrittämään ja ymmärtämään jokin asia, liikutaan sellaisella käsitteellisellä ja mentaalisella tasolla, jonne en halua mennä. Kun menen mieleen, kadotan läsnäolon ja oman totuuteni. Minua kiinnostaa kokemus siitä, miten luovuus näyttäytyy omassa arjessani. Samoin minua kiinnostaa kuulla, miten se näyttäytyy sinun arjessasi. Mutta käsitteellisellä tasolla tapahtuva keskustelu ei tunnu hyvältä.

Tämän verran osasin selittää tai määritellä, uskon että ymmärrät mitä halusin sanoa :-)

Anu Välitalo kirjoitti...

Hyvvää :)

Premdipa Virpi kirjoitti...

T for Thanks!