sunnuntaina, joulukuuta 14, 2008

Solu muistaa

Olen tehnyt kolmena päivänä peräkkäin kaksi joogaharjoitusta päivässä. Tänään oli aamusatsangin sijaan hiljainen kävelymeditaatio, joka osoitti, että keho tarvitsee nyt lepoa. Hidaskin kävely pisti puuskuttamaan. Ihan kiva istuskella ja makoilla. Sain tänään myös uuden karmajoogatehtävän: menen hoitamaan kirjastoa klo 13-14.

Viime päivinä olen saanut vahvan muistutuksen siitä, miksi halusin tulla Sivananda-ashramiin ja Intiaan. Jooga on hyvää. Suorastaan taivaallista. Lämmössä venyn asanoihin aivan eri tavalla kuin Suomessa, ja intensiivinen harjoittelu avaa uusia ulottuvuuksia - kirjaimellisesti. Löydän sisältäni tilan, jossa en enää samastu näkemääni ja tuntemaani, vaan katson kauempaa. Päälläseisonnassa tunnen fyysisiä tuntemuksia kuten lihasväsymystä, ja vähän pelkoakin, hullu tule jo alas ennen kuin romahdat selällesi. Mutta kun en samastu ajatuksiin ja tuntemuksiin, niillä ei ole minuun vaikutusta. Olen ajatusten tällä puolen. Tällä puolella on vain tyhjä mieli ja joustava, rento keho, joka sojottaa kaksi minuuttia nurin niskoin.

Viikossa olen tavoittanut ihanan, luottavaisen tilan: en joogaa, vaan minua joogataan. Kehoni menee itsestään asanoihin, joita en ole aikaisemmin osannut tai uskaltanut tehdä. Olen varmaankin ollut jossain aiemmassa elämässäni sivanandajoogi ja puran nyt vanhaa tietoa solumuistista. Olen tehnyt sivanandajoogaa vain täällä, vuosi sitten kaksi viikkoa ja nyt viikon. Silti minusta tuntuu kuin olisin tullut kotiin. Kehollinen kokemus on niin tuttu ja rakas.

Swami Sivananda antoi aikoinaan metodilleen nimen Synthesis of Yoga. Täällä ashramissakin joogataan monella eri tasolla. Asanatunnit, meditaatio ja hengitysharjoitukset ovat rajajoogaa. Aamu- ja iltasatsangin hengelliset laulut ovat bhaktijoogaa. Päivittäisillä luennoilla harjoitetaan jnanajoogaa, ja tunti vapaaehtoistyötä on karmajoogaa. Tunnen olevani henkisessä mankelissa. Ryppyjen höyryttäminen ei tunnu koko ajan hyvältä, mutta mankeloinnin päätteeksi olo on sileä, tasainen ja kiiltävä. Ihan uusi.

Niin absurdilta kuin se tuntuukin tällaisessa kehitysmaassa, minulla on nyt kännykän kautta langaton nettiyhteys. Rajoittamaton käyttöoikeus hintaan 11 e / kk. Enää ei tarvitse varastoida tekstejä muistitikulle ja julkaista niitä satunnaisesti nettikahviloista, vaan voin päivittää tämänkin merkinnän kätevästi omalta koneelta. Kas näin.

4 kommenttia:

Anu Välitalo kirjoitti...

Ei mulla mitään erityistä asiaa...

kiitos on varmaan se sana :)

dharmalauri kirjoitti...

narandranavabha!

KlasuO kirjoitti...

Kun hoidat kirjastoa, etsi kirja, jossa on mielestäsi parhaat ajatukset. Kerro niistä. Miksi hyviä?

Anonyymi kirjoitti...

blessed soul! vai siella olet, amman tykona! rakkaat terveiset, ihania kirjoituksia. hassua, olen sielunkaupungissani bklynissa mutta ihan hirmuinen ikava sinne, erityisesti delhiin. nahdaanhan siella jossain vuoden paasta!