Kirjoista

Moi!

Ehkä lähetän niitä kirjoja. Siis sillä periaatteella, että saat rauhassa lukea ne jotka haluat, minä haen ne pois kotiuduttuani Suomeen. Kyllä mä ehkä haluan lukea ne sitten joskus. Mieleni vain syytää erilaisia mutku-sitku-katokku-kuvioita vaikeuttamaan yksinkertaista olemista ja tekemistä.

Lähetätkö pliide osoitteesi? Voisitko laittaa sen myös tekstarina, varmuuden vuoksi, jos vaikka innostun asioimaan kirjakaupassa ja postissa jo tänään tai huomenna, ja jos en pääse nettiin sitä ennen. Jos ja jos ja jos. Jos is my middle name.

Mä alan olla ihan täpinöissä, kuten ehkä huomaat, koska 8 päivän Satori-kurssi alkaa huomenna. Vielä on epäselvää, minne tungen kamani huomenna klo 11-21 väliseksi ajaksi, koska kurssi alkaa vasta illalla. Järkeä? No tässäpä hyvä tilaisuus olla huolissaan, jos kerran huolituttaa. Huh kun jännittää.

Osho Boy oli kyllä jännä tyyppi. Ja täällä ashramissa on jännä tunnelma. (Vaikka ei pitäisi sanoa ashram, kuten pr-officer tiuski mulle, tämä on kuulemma International Meditation Resort. "Oletko muka nähnyt, että jossain lukisi ashram, oletko??!!")

Se, että kaikki kulkevat samanlaisissa kaavuissa, on hyvä juttu. Sen huomaa iltaisin, kun monet pukeutuvat illallista ja iltaohjelmaa varten omiin vaatteisiinsa - ai tuo onkin tuollainen milanolainen fashion-bella, ai tuo saksalaisjuntti vetää housunkauluksen kainaloihin asti. Mieli on heti arvioimassa ja luokittelemassa, ihan automaattisesti.

Myös meditaatioissa on helppo päästää irti ja antaa mennä, tanssia ja riehua, kun ympärillä on vain viininpunaisten helmojen meri. Kukaan ei oikein erotu, ellei ala tosissaan katsoa. Ja sitten vielä viininpunaiset silmälaput silmille, niin ei tule vahingossakaan katseltua muita. Huikeaa. Tämä on paikka, jonne voisin jäädä pitkäksikin aikaa. No, jatkosuunnitelmat on jo tehty (ja maksettu), mutta pääseehän tänne takaisin.

Olen ollut aika paljon yksin, mutta siinä ei ole ollut mitään ongelmaa. Ei sitten minkäänlaista. Kuten klisee kuuluu, olen yksin, mutta en yksinäinen. On hyvä olla. Mutta yhtä kaipaan: kunnon rutistusta. Karhukaisen opetuslapset yleensä ja sinä vielä erikseen osaatte totisesti halata. Olla vain ihan rauhassa ja levätä toisen lämmössä ja läsnäolossa. Ehkä siinä on seuraava hyvä syy tulla kesällä käymään Suomessa.

Niin ne kirjat - ehkä lähetän, ehkä en. Ehkä kuitenkin joo. Ehkä ennen kurssia, ehkä jälkeen. Pitää katsoa mitä kehoni tekee. Mieli kyllä jo suree, että eihän mulla ole edes kirjahyllyä, johon ne voisi laittaa.

Voi hyvin, kultaseni, nauti siitä ihanasta valkoisesta, joka pöllyää ilmaan kun sitä potkaisee. Tee mun puolesta lumipallo ja heitä se jonnekin kauas, vaikka merelle!

Take care,

Virpi