lauantaina, helmikuuta 14, 2009

Enkelin kosketus

Purple Valley Yoga Retreat, Goa. Minä ja huonetoverini, englantilainen Inge, levitämme kilpaa aurinkovoidetta ja rupattelemme. Kerron, että minulla on vasta toista kertaa Intian-reissuni aikan bikinit päällä. Ihottuma on estänyt ottamasta aurinkoa, mutta nyt iho on aika hyvässä kunnossa. Kädet ovat parantuneet ja säärten läiskät ovat haalentuneet. Kun tämä viimeisin ihottuma puhkesi vuosi sitten Intiassa...

Kämppis friikkaa. Kyynärpäässäni oleva pieni kuiva, punertava ihoalue on hänen mielestään ihan samannäköinen kuin hänen tuttunsa ringworm-sieni. Joka on todella ikävä loinen. Se kuulemma elää sisälmyksissä ja oireilee ihottumana.

Yritän kertoa, että tunnen tämän ihottumani aika hyvin, ja hoidan sitä sekä homeopaattisesti että ayurvedisesti, ja että se on melkein kokonaan poissa, paranemaan päin, olisit nähnyt 2 kuukautta sitten, kaikki on hyvin, rauhoitu. Mutta Inge vaatii, että menemme näyttämään läiskää joogakeskuksessa olevalle itävaltalaiselle lääkärille.

- Ringworm on todella tarttuva, Inge toistaa, yhä uudelleen.

Puren hammasta. Miksei tuo nainen kuuntele? Sain jo esimakua hänen sarjatulitekniikastaan, kun kerroin tulevani Oshon meditaatiokeskuksesta.

- Pitikö sinun tehdä AIDS-testi? Eikö siellä harrastetakin vapaata seksiä aamusta iltaan? Uskotko, että CIA myrkytti Oshon Amerikassa?

Vastailin voipuneesti. Piti. Ei harrasteta. En tiedä. Asialla ei ole minulle mitään merkitystä, se ei kiinnosta minua.

Ja nyt tämä ringworm-mania. Jatkan rasvailua ja sanon, että katsotaan sitten myöhemmin, ehkä minä voin puhua sen lääkärin kanssa, katsotaan sitten.

- Ei kun nyt, lääkäri lähtee tänään, meidän täytyy etsiä hänet nyt! Inge vaatii.

Hän odottaa jo ovensuussa avaimet kädessä. Minua kismittää todella. Suorastaan vituttaa. Vedän vaatteet päälle ja lähden vastahakoisesti Ingen perään. Lääkäri löytyy alakerrasta. Aloitan kireästi:

- Minulla on ihottumaa. Minulla on ollut lapsesta asti ihottumaa, eikä minulla ole asian kanssa mitään ongelmaa, mutta huonetoverini pelkää että minulla on tarttuva loinen, joten tulimme tapaamaan sinua, jotta hän saisi rauhan.

- Well, that’s the Finnish way to put it, Inge sanoo hämmentyneenä.

Neljä naista tuijottaa minua. Ilmeisesti pölläytin ilmoille myös aikamoisen pilven tukahdutettua kiukkua. Minua harmittaa koko tilanne niin, että ääneni värisee yrittäessäni vastailla lääkärin kysymyksiin. Mieleni tekisi huutaa, että teillä ei ole mitään oikeutta kysyä näitä kysymyksiä ei oikeutta epäillä minua, ei minkäänlaista oikeutta esittää arvoita ja analyysejä ihottumastani. Ringworm myllää ainoastaan tuon hysteerisen naisen päässä, se on täysin hänen mielikuvituksensa tuote, eikä sillä ole mitään tekemistä minun ihottumani kanssa.

Lääkäri toteaa, että näyttää ihan tavalliselta ihottumalta. Jos se pahenee, kannattaa mennä ihotautilääkärin luokse. Väläytän tekohymyn. Tuntuu vaikealta kiittää diagnoosista, jota en alunperinkään halunnut tai tarvinnut.

Tunnen itseni nöyryytetyksi. Näin minut taas talutettiin kuin lammas mitätöitäväksi. Tiedostan jollain tasolla, että vahva tunnereaktioni on ylimitoitettu ja johtuu omista keskeneräisistä asioistani. Ihottuma tekee minusta epäviehättävän, ja minusta on kiusallista kun siihen kiinnitetään huomiota. Alan auliisti hävetä tarttuvaa loistani, vaikka tiedän, ettei minulla ole sellaista. Mutta jos olisi, se olisi kauheaa. Olen haka tarttumaan kaikkiin tilaisuuksiin tuntea häpeää ja syyllisyyttä.

Kävellessämme takaisin huoneeseemme pyydän kivahdustani anteeksi. Minua vain ärsytti niin paljon, koska ihottuma on minulle arka asia. Inge sanoo, että hän ymmärtää, mutta hän on töissä sairaalassa ja on tottunut ottamaan kaikki epidemiariskit vakavasti.

Saan seikkaperäisen selostuksen ringwormista ja annan puheen mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Tässä on ilmeisesti taas enkeli, ruotsalaisnaisen, Mangalan ja Marin jatkoksi. Tämän enkelin kanssa asun seuraavat kaksi viikkoa.

Olen niin väsynyt. Minulla on takana 14 tunnin junamatka Punesta Goaan. Torkahdin pari kertaa yöllä, mutta muuten valvoin. Huokaus. Nyt kaipaisin ennen kaikkea suojelusenkeliä.

Ei kommentteja: