Kiitti vitusti

Olen joskus sanonut, että on kaksi tapaa tehdä töitä. Voi a) tehdä b) itkeä ja tehdä. Minä olen yleensä suosinut tuota jälkimmäistä metodia. Nyt voin lisätä vaihtoehdon c) itkeä mutta ei tehdä.

Kello on puoli kymmenen, enkä saa aloitettua. Olen istunut sängylläni aamusta asti läppäri sylissäni, odottaen, että hetkenä minä hyvänsä alan tehdä töitä. Tämä on ihan hirveää.

Minun on annettu ymmärtää, että koska olen "onnekas paskiainen" joka saa pian 4 000 euroa "tekemättä yhtään mitään" ja jonka "kaikki rahahuolet on nyt pyyhkäisty pois", minulla ei ole mitään oikeutta valittaa yhtään mistään yhtään mitään.

Kiitti vitusti, syyllistäminenhän auttaa minua ihan hirveästi. Heti tuli ihan vitun paljon parempi olo. Pyydän mitä nöyrimmin anteeksi kaikilta maailmankaikkeuden vähempiosaisilta olennoilta, että olen ollut tällainen itsekäs hirviö.

Tekisi mieli ahdistua niin että joudun hoitoon, Kellokoskelle saatana. Mutta siellähän minä sitten makaisin päivät pitkät telkkaria katsellen, ja ne 4 000 euroa makaisivat tilillä kasvattaen muhkeaa korkopottia, kyllä toisten kelpaa, ja toisten pitää raataa niska limassa. Tasan ei käy onnen lahjat.

Mä voin kyllä antaa ne rahat poiskin, kehitysmaiden lapsille vaikka, tai saimaannorpille, mutta MULLA ON TÄYSI OIKEUS OLLA JUURI NIIN AHDISTUNUT KUIN OLEN!

JA AION OLLA!

JUURI NIIN PITKÄÄN KUN HUVITTAA, SAATANA!

(Miten niin provosoiduin :-)