Ihmeiden aika

Mietin, mitäköhän Adim puuhailee siellä jossain kaukana, joten nostan Tarot-kortin. Lovers. Just joo. Otsa kurtussa sekoitan pakan ja levitän sängylle uuden viuhkan. Mitäköhän Premdipa puuhailee tänä iltana? Lovers. Heh heh. Lupaavaa!

Evening Meetingissä istun matollani ja katson isolle valkokankaalle heijastettua Oshoa. Osho kuuntelee raukein, keskittynein silmin, kun hänelle luetaan kysymys:

“Beloved Osho, quite often, in your most recent discourses, when you are telling your wildest and dirtiest jokes, I find myself unable to laugh. I find myself reacting. Some old feminist is freaking out in the back of my mind, seriously noting down the “maleness” and “coarseness” of your jokes. Am I just a repressed English prude, or are you up to something here? Beloved Master, please explain what is going on.”

Silmäni laajenevat ja selkärankani ojentuu suoraksi. Ei ole totta, tämähän on minun kysymykseni! Olen usein harmitellut samaa. Miksi Oshon vitsien pitää olla niin seksistisiä ja sovinistisia, ja miten minun pitäisi suhtautua niihin? En haluaisi pingottaa, mutta välillä en pysty edes hymyilemään, vaikka koko auditoriollinen valkokaapuisia meditoijia nauraa. Tämän vastauksen haluan kuulla!

Osho katsoo suoraan kameraan, suoraan kohti, ja aloittaa vastauksensa:

“Premdipa, I have never told a single joke in my whole life. What are you talking about? I am a serious man!“

Seuraa kaikkien aikojen hillittömin diskurssi. Asiaa uskonnoista, seksuaalisuudesta ja tabuista Oshon pettämättömällä huumorilla höystettynä. Osholla on huikea tarinankertojan lahja, ja tänään hän on liekeissä. Kuulijat ulvovat, ja mestari itsekin hykertelee partaansa. Säännöllisesti Osho kohdistaa sanansa suoraan kaimalleni, joka istui Buddha Grovella parikymmentä vuotta sitten. Yhtä hyvin hän voisi puhua minulle.

“I am really sorry, Premdipa. You should learn a few of the really wildest and dirtiest jokes. I don’t know any – just for your sake, I have been working hard to find out what joke is dirty.”

“So, wherever Premdipa is sitting… when you all laugh and you see somebody is not laughing, do everything – poke them. At least let her giggle, if she cannot laugh.”

“Premdipa, don’t miss the opportunity this time. I have tried hard, because every joke seems to me so beautiful and has such a psychological significance, a profound philosophy behind it, that I was unable to find something dirty – seriously – for you. But I have made the effort. Whether I have succeeded or not… your laughter will prove it.”

Ja minä nauran, nauran ja nauran, niin että kyyneleet valuvat. Olen niin läsnä, niin elävä, niin nahoissani. Jotain murtuu ja vapautuu.

Kuplin edelleen, kun seison myöhemmin Plazalla odottaen Darkness Meditationin osallistujia. On lauantai-ilta ja minun “kelluva” työvuoroni avustajana. Vitsailen Kabirille, että tässä seisoo repressed Finnish prude, ja hän nappaa minut leikkisästi kainaloonsa. Aika pysähtyy, sulan. Humahdan johonkin uuteen ulottuvuuteen. Aivan kuin Kabirin keho ei olisi kiinteä, vaan ihmeellisen läpikuultava. Ei vaan virtaava. Tuntuu kuin uppoaisin lyhyen halauksen aikana syvään veteen.

Meditaation jälkeen käyn Cyber Caféssa tarkistamassa Facebookin ja meilit. Lauantai on Plaza Party -ilta, ja seisoskelen hetken tanssilattian reunalla. Jos lähden nyt kämpille, jaksan aamulla nousta dynaamiseen. Potkaisen flip-flopit jalastani ja juoksen tanssijoiden sekaan.

Kohta Kabir tanssii vieressäni. Sitten tanssimme yhdessä. Koko illan. Olen vain etäisesti tietoinen muista ihmisistä ympärillämme. Hengitämme samaan tahtiin. Nauramme. Välillä revittelemme hulluja Bollywood-kuvioita, välillä keinumme hitaasti vain parin sentin etäisyydellä toisistamme. Olemme läpimärkiä hiestä.

Tunnen aivan konkreettisesti, miten minun ja Kabirin energiat sekoittuavat. En tiedä kuka tai mikä minua ohjaa, mutta tanssimme aivan kuin olisimme yksi. Välillä itsetietoisuus yrittää hiipiä mieleeni, apua mitä tässä oikein tapahtuu, mutta päästän irti, mieleni on kuin tyhjä ääretön avaruus. Kabirin keho on kuin virtaavaa vettä, ja minä antaudun virran vietäväksi.

Tämä on rakastelua tanssilattialla. Ei merkitseviä katseita, härnäämistä, lantioiden hieromista toisiaan vasten tai muuta muka-seksikästä kiemurtelua, vaan täydellistä rentoutumista ja antautumista. Hengittämistä, tuntemista ja aistimista.

Puolilta öin musiikki loppuu. Halaamme ja nauramme. Istumme pöytään appelsiinimehulle. Juttelemme. Pidämme kädestä. Suutelemme. En ole koskaan aiemmin suudellut näin. Kabirin ylähuuli koskettaa höyhenenkeveästi alahuultani ja jää siihen. Maistan suolan, aistin Kabirin ihon kuumuuden, suun pehmeyden. Kabir hengittää ulos, ja käännän päätäni millin murto-osan verran saadakseni siemaistua kostean hengityksen syvälle keuhkoihini. Tässä on jotain äärettömän intiimiä. Humahdan taas jonnekin. Aika pysähtyy.

Nyt olisi maailman luontevinta kävellä lyhyt matka minun huoneeseeni rakastelemaan, mutta mieleni tekee stopin. Tiedän heti, että tämä on taisto, jonka mieleni voittaa. Kuukautiset alkoivat tänään. Nyt ei ole oikea hetki.

Kävelen Kabirin kanssa skootteriparkkiin. Hitaasti ja vastahakoisesti irrottaudumme toisistamme ja toivotamme hyvät yöt. Astelen tien poikki, näytän yövartijalle kulkulupani ja kipuan huoneeseeni Tilopa-pyramidiin. Huuhtelen likoamassa olleen pikkupyykin ja ripustan sen kuivumaan. Laitan kolisevan ilmastoinnin päälle, korvatulpat korviin ja asetun sängylle lukemaan, taskulampun valossa.