Ketarat ojossa

Makaan selälläni sängyllä, jalat seinällä. Jalkateriä särkee. Kantapäitä ja sitä pehmeää kudosta jalkaterän ulkosyrjällä. Kahvilatyöntekijöillä on ihmeellisiä ammattitauteja. Tässähän tulee melkein ikävä siisteihin sisähommiin, tietokoneen äärelle.

Kello on 14.40 ja minulla on harvinaislaatuinen tauko. Kävin Resortin ulkopuolella Ragassa lounaalla nauttimassa 50 rupian (0,75 e) thalin, sitten German Bakeryssä teellä ja suklaakakulla ja makaan nyt ketarat pystyssä, läppäri vatsalla keikkuen.

Work as Meditation on hurjan intensiivinen prosessi. Normipäivänä olen dynaamisessa meditaatiosa 6–7 ja töissä 8.30–15.30. Kundalini-meditaatio on 16.15–17.15 ja Evening Meeting 18.40-20.40. Kahtena iltana viikossa minulla on vielä “kelluva” 1,5 tunnin työvuoro. Esimerkiksi eilen juoksin Evening Meetingistä huoneeseeni vaihtamaan valkoisen kaavun tavallisiin vaatteisiin, sitten Zorba-ravintolaan, jossa hotkaisin dinnerin viidessä minuutissa ja juoksin valmistelemaan Chuang Tzu’ta iltameditaatiota varten.

Sytytin kynttilät ja valot, avasin ovet ja vahdin sisääntulijoita: lattiat ovat käsittelemätöntä marmoria, joten kaikilla pitää olla jalassaan valkoiset sukat. Ensikertalaisille lainaan sukat talon puolesta. Kerron “pehmeästi mutta lujasti”, että laukut ja juomapullot pitää jättää eteiseen. Nyrkissäni on huomaamaton laskuri, jota klikkailen sitä mukaa kun ihmisiä astuu sisään. Kaksi minuuttia ennen meditaation alkua lukitsen ovet, sammutan valot ja otan oman paikkani salissa. Tunnin kuluttua avaan ovet, hymyilen pehmeästi ja läsnäolevasti ja toivotan “Good night”. Torstai-iltaisin avustan “Awareness Techniques for Everyday Life” ja lauantai-iltaisin “Sitting in the Dark”. Työpäivä päättyy klo 23.

Tänään tein aamun 9–12.30 ja palaan kahvilaan vasta 21–24, eli minulla on iltapäivällä ruhtinaalliset neljä tuntia vapaata aikaa. Valitettavasti joudun myös maksamaan niistä: lopetan työt puolilta öin ja olen hyvällä onnella unessa yhdeltä, mutta herätyskello pimputtaa taas klo 5.30 dynaamiseen meditaatioon. En oikein tiedä, missä välissä pystyisin tasaamaan tätä univelkaa, päin vastoin sitä tuntuu kertyvän lisää. Mutta eiköhän tilanne rauhoitu parissa viikossa. Ehkä.

Jostain pitäisi löytyä aikaa ja energiaa kirjoittaa myös ne lehtijutut, joita en ehtinyt tehdä Suomessa. Mutta kyllä aikaa löytyy, juuri niin paljon kuin on tarpeen. Tunti sieltä, toinen täältä. Voin hätätapauksessa jättää Kundalini-meditaation väliin, ainakin niinä päivinä kun avustan Chuang Tzu’ssa. Ihme kyllä jonossa olevat kirjoitushommat eivät stressaa yhtään. Annan itselleni vielä muutaman päivän aikaa totutella olooni Resortissa ja katson töitä sitten uudestaan.