Olen aamupäivän koulutuksessa. Kaikki Osho International Meditation Resortiin saapuvat ohjataan kolmen tunnin Welcome Morning -sessioon, jossa kerrotaan mikä paikka tämä oikein on ja mitä täällä tapahtuu, tehdään pikaversiot eri meditaatiotekniikoista, käydään läpi dress code ynnä muut säännöt. Minä osallistun kolmeen Welcome Morning -aamuun ensin avustajana ja jossain vaiheessa on ilmeisesti tarkoitus, että vedän nämä “orientoivat opinnot” itsenäisesti.
Iltapäivän vietän Inner Skills for Work & Life -kurssin “seminaarissa”, jossa kuunnellaan Oshon puhetta työnteosta ja jutellaan, miten olemme onnistuneet siirtämään viime viikolla opittuja tekniikoita käytännön työhön.
Neljältä, kun läpsytän Plazan poikki matkalla Kundalini-meditaatioon, Shola huikkaa minut toimistoon: minut on valittu avustajaksi kolmen päivän Opening to the Heart -kurssille, joka alkaa perjantaina.
Illalla pistäydyn kahvilassa tarkistamassa, mihin vuoroon tulen huomenna. Vidillä on uutisia: something came up, hän joutuu lähtemään ylihuomenna pois. Minä olen uusi koordinaattori, eli teen työvuorolistat ja vastaan siitä, että kaikki sujuu moitteettomasti. Mitä tahansa ongelmia ilmenee, minä selvitän.
Tajuan heti, että minun pitää kohdata tämä Alice-asia. Meillä ei oikein synkkaa, mutta olemme onnistuneet loistavasti väistämään konfliktit: kun minä olen töissä, hän on ollut kursseilla avustajana, ja kun hän on palannut töihin, minä olen ollut omilla kursseillani. Ja nyt minun pitäisi jotenkin ihmeellisesti koordinoida häntä.
– Tämä ei ole organisaatio vaan elävä organismi. Kukaan ei ole toisen yläpuolella, me vain teemme yhdessä töitä, Vid luennoi, kun kerron hänelle huolestani.
– Ja jos jokin menee pieleen, sinä olet vastuussa, hän nauraa päälle.
Yeah right. Eihän tämän näin pitänyt mennä.
Korjaan: tämän piti näköjään mennä juuri näin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti