Projektinhallintaa

Olen kyllästynyt siihen, että rinkan päälle kiinnitetty makuupussi heiluu kuin mikäkin irtorypäle, vaikka olen köyttänyt sen kahdella hihnalla kiinni. Aina kun joku avulias auttaa minua nostamaan rinkkaa, hän tarttuu makuupussin hihnaan, josta ei saa tukevaa otetta, jolloin rinkka tipahtaa maahan ja likaantuu. Auttaja hämmentyy ja sitten nolostuu, kun minä tartun vahvoihin olkahihnoihin ja nostan rinkkani itse.

Meinasin jo jättää makuupussin kierrätykseen, mutta tiedän tarvitsevani sitä muutaman kuukauden kuluttua Pohjois-Intiassa. Joku päivä saatan paiskata sen Gangesiin, mutta toistaiseksi kannan sitä mukanani.

Kaksi vuorokautta aikaa lähtöön. Makuupussi Rinkan Sisään -projekti (MRS) vaatii huolellista suunnittelua ja väsymätöntä työskentelyä. Aloitan helpoimmasta päästä. Lumenen dödöstä on jäljellä enää rippeet – adios! Myös jalkavoide vetelee viimeisiään. Jos levitän sitä parina iltana reilusti, saan senkin loppumaan. Multitabsit ja maitohappobakteerit ovat vähissä, joten kaadan ne pieneen paperipussiin ja heitän muovipurkit pois. Rinkan pohjalta löytyvät sukat saavat mennä.

Seuraavaksi kerään kaikki kuitit, lippuset ja lappuset kasaan. Yksi keko lähtee kirjanpitäjälle ja toinen vanhemmille mahdollista myöhempää käyttöä varten. Kirjaan joka kuitin tiedot myös koneelle, siltä varalta etteivät kirjeet löydä perille. Minulle on lähetetty Intiaan kaksi kirjettä, joista toinen katosi. Eli toistaiseksi Intian postin luotettavuus on 50 prosentin luokkaa.

MRS-projekti on erityisen haasteellinen, sillä poden samanaikaisesti ensimmäistä vatsatautiani. Pahoinvointia ei onneksi ole, mutta kaikki ruoka ja juoma tulee samantien ripulina läpi. Lopetan syömisen, mutta yritän niellä väkisin nestehukkapulverilla terästettyä vettä. (Kokeile kotona: sekoita litraan väljähtynyttä jaffaa teelusikallinen suolaa. Nam.) Käyn puolen tunnin välein vessassa täräyttämässä vaivoin niellyt nesteet ulos.

Kaivan homeopaattisen matka-apteekkini esiin ja aloitan Aloella. Yksi rae kielelle sulamaan, sitten yksi teelusikallinen laimennettua liuosta joka toinen tunti. Meilaan homeopaatille Suomeen ja kyselen tarkempia ohjeita.

Toisaalta MRS-projektilleni on vain eduksi, etten voi lähteä kaupungille. Tarvitsen lepoa, joten makoilen sängyllä ja luen. Saan Marrying Anita -kirjan päätökseen ja keksin viedä sen aulaan jonkun löydettäväksi. Matkalla törmään eurooppalaiseen naiseen ja tarjoan kirjaa. Nainen ilahtuu, sillä hän oli juuri matkalla ostamaan jotain lukemista.

Seuraavaksi käyn järkälemäisen joogaopettajan manuaalin kimppuun. Sain käsiini laittoman kopion, ja tarkoitukseni on ollut tutustua ennakkoon asioihin, jotka joudun omaksumaan omalla opettajakurssillani. Kas kun kympin tyttö ei usko, että voisi mitenkään oppia kaiken kuukaudessa.

Saan homeopaatilta meiliä: “Jatka Aloella, mutta tee vahvempi liuos ja ota joka tunti. Jos ei auta viiden annoksen jälkeen, siirry Podophyllumiin.”

Luen, käyn vessassa, luen, käyn vessassa, otan torkut, käyn vessassa, luen. Joogafilosofiaa ja meditaatiota koskevat osiot ajatuksella, toisia silmäilen kursorisesti. Kirjoitan ylös hindusanastoa, jota en ymmärrä. Asanoista, suoritustekniikasta ja tuntirakenteesta naputan tarkat muistiinpanot koneelle, sillä niistä on minulle hyötyä myös omassa harjoituksessani. Kuten arvelinkin, anatomia- ja fysiologiaosion sanasto on todella hankalaa. Kirjaan latinankieliset termit ylös, jotta voin kääntää ne myöhemmin. Järkäleestä jää lukematta vain puolen sentin paksuinen Bhagavad Gita -osio, jonka revin irti ja pakkaan rinkkaan.

Oloni on selvästi kohentunut. En käy niin usein vessassa, ja nälkäkin kurisee. Syön banaania ja keksejä. Yllätyn, kun joudun taas juoksemaan vessaan. Minä jo luulin, että se olisi ohi! Illalla on vähän kuumeinen olo. Nukun yön kuin tukki, käyn aamulla taas vessassa ja aloitan Podophyllumilla. Taas kuiva rae kielelle, sitten tunnin kuluttua teelusikallinen laimennettua nestettä. Siemailen hiljalleen litran suolavettä, eikä se tule läpi. Lupaavaa!

Käyn seuraavaksi lehtiöideni kimppuun ja kirjoitan muistiinpanot puhtaaksi koneelle. Revin kaikki turhat sivut irti. Tiedän, että konkarimatkaaja repisi nyt myös matkaoppaastaan Mumbai-sivut irti, been there, done that, mutta en pysty siihen. Lonely Planet on raamattu. Olen vielä niin alkeellisella traveller-asteella, että minua harmittaa Pyhän Kirjan taittunut kansi.

Käyn lounaalla: riisiä, kasviksia jaipurilaisittain ja yksi chapati-leipä. Kuluu tunti, sitten toinen… ei mitään!

Käytän koepakkaukseen kaksi tuntia. Levitän kaikki tavarat sängylle. Sovittelen huolellisesti, mitkä tavarat asettuvat tiiviisti sisäkkäin, limittäin tai lomittain. Vaatteet kulkevat omissa retkeilijän pussukoissaan. Puhtaille, likaisille, alusvaatteille ja joogavaatteille omansa. Haa! Kun istun pussiosan päällä rullatessani suuaukkoa kiinni, pussiin ei jää yhtään ilmaa! Saan aikaiseksi litteitä, kompakteja paketteja. Jätän pakkaamatta muutaman irtovaatteen, joilla voi tukkia pieniä koloja tai löysiltä tuntuvia kohtia.

Ähellän ja puhellan, hiki virtaa, mutta saan tungettua makuupussin rinkan sisään. Onpa pinkeä. Toivottavasti kukaan ei tökkää kantamustani terävällä esineellä, koska se varmasti räjähtää.

Illalla ei ole yhtään nälkä, mutta syön sandwichin ja juon lassin, jotta jaksan huomenna matkustaa.

Pöydällä lojuu vielä yksi pakkaus Electral Oral Rehydration Salt -jauhetta. Olen kitannut suolaliuosta parin vuorokauden aikana yhdeksän litraa. Mitä teen viimeiselle? Jos pakkaan pussukan mukaan, siinä tulee taas 21,80 grammaa lisää painoa. Tunnen olevani kuin extreme-urheilija, joka leikkaa kisojen alla paidan koko- ja pesuohjelaput pois keventääkseen kantamustaan.

Sekoitan viimeisen suolapussin litraan vettä ja juon lasillisen. Päätän valmistautua junamatkaan kuin pitkälle lenkille. Tankkaan illan ja aamun, nesteytän kehoni jokaisen solun. Otan junaan hätävaraksi vain pari desiä vettä. Hei kamoon, jokainen turha desi painaa ylimääräiset 100 grammaa!

Herätys viiden tunnin kuluttua. Nyt otan tehounet, herään tehokkaaseen aamuun ja lähden MRS-päivitetty rinkka selässä, pikkureppu vatsan puolella kohti asemaa ja uusia seikkailuja!