Höh, miksen heti tajunnut tarttua raamattuun? Avaan Lonely Planetin ja tutkin karttaa. Lähin ostoskeskus on vain muutaman minuutin fillarimatkan päästä. Polkaisen valtavan, lasiseinäisen kompleksin pihaan ja jätän pyöräni vartioituun parkkiin. “Welcome, madame”, silinterihattuinen ovimies toivottaa. Viininpunainen Osho-univormuni pistää tässä ympäristössä silmään, mutta olen länsimaisten merkkitavaroiden keskellä kuin kotonani. Myyjätkin tietävät, että jostain helmojen laskoksista löytyy luottokortti, ja palvelu on sen mukaista.
Alennusmyynti! Alan toden teolla innostua. Löydän ylisöpöt limenvihreät Conversen flip-flopit, 3,10 e.
Kuulin tänään, että ensi viikolla alkavalla kurssillani kaikki, sekä miehet että naiset, yöpyvät samassa tilassa. Onkohan siellä edes sermejä? Etamin alusvaateosaston kirkuvat kyltit pysäyttävät minut, –50 %. Ostan hennon liilat rintsikat, 5,70 e. Hitto vieköön, otan nuo mustatkin, 7,30 e.
Kotimatkalla kurvaan The Yogi Tree -ravintolaan pizzalle, 3 e.
Virpi is happy!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Sinä osaat nauttia elämtäsi!
Mukava, että tykkäät Punesta(kin) :))
Lähetä kommentti