Saitko?

Kävin tänään Taran kanssa lounaalla Raga’sissa (herkullinen thali 50 rupiaa, alle euron) ja sitten German Bakeryssä suklaakakulla. Nautin siitä, miten Taran kanssa menemme aina suoraan asiaan. Ei mitään kaunisteluja tai alustuksia. Esimerkiksi illallispöydässä saatan aloittaa keskustelun näin:

– Vietin iltapäivän lukien Tantra-kirjaa ja masturboiden.

– No hyvä. Vai onko?

– No ei, koska tulen vaan entistä ahdistuneemmaksi, kireämmäksi ja turhautuneemmaksi.

– Ai jaa, miksi?

– Koska en tule. En saa orgasmia kun masturboin.

– Saatko miehen kanssa?

– En saa.

– No meidän pitää sitten tehdä asialle jotain.

Tämä keskustelu käytiin kepeään sävyyn, minun rouskutellessani öljyssä rapeaksi paistettuja chapateja ja Taran kauhoessa lusikalla vesimelonia suuhunsa.

Tällaista se on Taran kanssa. Ihan kuin Satori jatkuisi. Istun kumppania vastapäätä, katson häntä silmiin, minä puhun, hän kuuntelee. Olemme täysin läsnä. Ei minkäänlaista sensuuria, editointia tai filtteröintiä. Kommunikoin sen, mikä on tällä hetkellä totta. Jos jokin päivällä tapahtunut painaa mieltä nyt, sanon sen ääneen. Katson täältä syvältä, en anna kommunikaation pysähtyä tai jämähtää pelkoon tai häpeään, vaan annan sen soljua suoraan ulos.

Siinä se oli, minun suuri salaisuuteni, häpeän ja ahdistuksen aiheeni. Plop, se putkahti kevyesti ulos. Koska siinä ei ole mitään hävettävää. Se on vain asia, fakta, joka on tällä hetkellä tällä tavalla.

Juuri näin Satori toimii. Satori opettaa, kuinka ollaan arvostelun ja tuomion tällä puolen. Ei ole olemassa hyvää tai huonoa, oikeaa tai väärää, on vain asioita ja ajatuksia, jotka nousevat, kestävät aikansa ja päättyvät. On vain neutraali witness, sivustaseuraaja, joka katsoo kehossa ja mielessä tapahtuvia liikahduksia ja raportoi niistä yhtä neutraalisti. Kun katson itseäni tällä neutraalilla katseella, psyyken poimuista pullahtelee esiin vaikka minkälaisia traumoja, häpeää ja salaisuuksia. Sitten löyn ne tiskiin, kommunikoin niistä suoraan ja avoimesti ja puff – häpeä katoaa. Kuten kirjoitin joskus aiemminkin: häpeä elää ainoastaan pimeässä, piilossa. Kun sen tuo valoon, se yksinkertaisesti lakkaa olemasta.

Luulisi, että elämäni suurimman ja kipeimmän salaisuuden paljastaminen olisi herkkä hetki, jolloin tuntisin itseni haavoittuvaksi. Ehkä se tuntuukin siltä sekunnin ajan kun pusken pelkokerroksen läpi ja avaan suuni. Mutta kun salaisuus on ihmisten ilmoilla, kasvan suureksi ja vahvaksi. Olen täynnä voimaa ja energiaa. Siis todellakin: mikä ei tapa, vahvistaa, kirjaimellisesti. Ajatella, että olen kuvitellut jo pari vuosikymmentä, että jos joku saa tietää, kuolen. Aaah, on niin puhdas ja kevyt olo!

Tällainen suora ja rehellinen kommunikointi, jota harrastin Satorin aikana ja nyt Taran kanssa, muuttaa elämäni täysin. On jo muuttanut. Tämä on ainoa keino (ainakin minulle, ainakin tällä hetkellä) puhdistua, kirkastua ja selkeytyä. Mennä eteenpäin. Haluan olla suora ja peloton. Vain silloin energia virtaa vapaasti, tukokset liukenevat ja pystyn nauttimaan elämästäni täysillä, ilman pelon ja häpeän tuomaa painolastia. Tällaiset vaietut salaisuudet kummittelevat aina taustalla, vaikkei niistä olisikaan joka hetki tietoinen. Alitajuinen paljastumisen pelko tuo myös elämän hyviin asioihin väljähtyneen sivumaun.

Seuraavan kerran kun tapaan miehen, jonka kanssa aion rakastella, en voi kuin sanoa suoraan: “Minua pelottaa hirveästi, sillä en ole ollut 2,5 vuoteen sängyssä miehen kanssa. Minulla on tosi epävarma olo, aivan kuin olisin teini-ikäinen neitsyt. Pelkään, etten enää osaa, en enää tiedä mitä minun pitää tehdä.”

Tai sanon juuri sen, mikä silloin nousee, mutta veikkaan, että se voisi olla jotain tämän kaltaista. No hui, olipa kamala paljastus.

Hmm. Pitääkö näitä intiimejä juttuja latoa tänne, kaiken kansan nähtäville? Eivätkö nämä seksijutut ole ihan jokaisen ihmisen henkilökohtaisia asioita? Pitäisit kuule ihan omana tietonasi!

Hahaa! Nämä ovat minun henkilökohtaisia asioitani, ja juuri siksi vain minulla on sananvaltaa siihen, missä niitä levitellään. Minä en ole kiinnostunut kenenkään muun seksijutuista, ainoastaan omistani, ja otan niistä täten täyden vastuun. Otan vastuun, eli en enää suostu häpeämään tai pelkäämään paljastumista tai arvostelua. Kommunikoimalla suoraan, avoimesti ja rehellisesti luon mahdollisuuden jollekin uudelle tulla. Kun nämä eltaantuneet pelko- ja häpeämöykyt katoavat, sisälläni on yhtäkkiä valtavasti tilaa. Uusi energia virtaa ja vie minua kohti sellaista puhdasta seksuaalisuutta, jollaisesta en ole uskaltanut haaveillakaan.