Helpoin naurupäivä tähän mennessä. Perusnauru ja -hytkyminen pysyvät yllä lähes koko kolme tuntia, ja sen päälle on helppo rakentaa isompaa naurua. Välillä vähän teeskennellen, mutta pääsääntöisesti ihan luontevasti.
Pystyn aika hyvin nauramaan pelottavien tai negatiivisten asioiden ja energioiden läpi. Tai oikeastaan nauran ajatuksilleni. Yritän oikein miettiä, mikä olisi kauheinta maailmassa, tai mitä pelkään eniten. Kun saan ajatuksen mieleeni, nauran nauran nauran sen läpi.
Ehkä en harrasta enää koskaan elämässäni seksiä. Hah hah hah hah haa! Minua pelottaa ihan hirveästi ajatus intiimiydestä, ajatus siitä, että harrastaisin lähiaikoina seksiä jonkun miehen kanssa. Hah hah hah hah haa! Tässä minä nyt makaan näiden miesten välissä ja kaipaan heidän kosketustaan, hah hah hah hah haa! Kierrän Jivanin kaukaa, hah hah hah hah haa. (En tainnut kertoakaan, että Jivan on mukana Mystic Rose -kurssilla) Makaan jonkun miehen vieressä ja tunnen hänen selkänsä takapuoltani vasten, ja tämä kaikki on niin piiloeroottista, hui olen vähän vaivautunut, hah hah hah hah haa! Olen niin kateellinen kuvankauniille Charlotalle, varsinkin kun ohjaaja oikein hehkutti aamulla Charlotan kauneutta, kateus kaihertaa minua, heh heh heh heh heee! Olen todella epävarma ja pelokas nainen, heh heh heh heh heee! Olen aika rumakin kun nauran, kun naamani vääntyy rumasti, heh heh heh heh heee! Ja niin edelleen, heh heh heee!
Tänään ei voi olla huomaamatta, että ilmassa on todella paljon seksuaalienergiaa. Varsinkin muutamat miehet ovat tosi horny. Skottimies änkeää vähän väliä kiehnäämään ja näyttää hilpeästi elekielellä, että I want to put my willie inside you. Halaan vanhempaa espanjalaismiestä, ja pääsen myös Jivanin kanssa kosketusetäisyydelle yhden Star-kuvion aikana. Tuntuu hyvältä, vaikkakin syntiseltä, sillä samaan aikaan skottimies puree minua käsivarresta.
Läheisyyden kaipuu tuntuu pakottavalta. Haluaisin jäädä makaamaan jonkun miehen lähelle ja nauttia hänen lämmöstään ja läsnäolostaan ja mieheydestään ja seksuaalisuudestaan. Oh my God, haluan niin kipeästi!
Ei tule yhtään jähmettynyttä I’m stoned -vaihetta, tai edes sellaista, että nauru kuolisi kokonaan. Hiljaisena hetkenä alan jokeltaa tai puhua siansaksaa, tai lähden liikkeelle.
Ohjaaja painottaa session lopuksi, että nauruviikon aikana ei saa missään tapauksessa itkeä, vaikka kuinka itkettäisi. Pitää skarpata. Olen kyynelehtinyt jo kahtena päivän Kundalini-meditaatiossa.
Syön kuin hevonen, varsinkin kaikkea makeaa ja rasvaista. Vehnää ja sokeria kaksin käsin. Vedän kaksi palaa suklaakakkua German Bakeryssä, ja minulla on tosi paha olo koko illan.
sunnuntai, maaliskuuta 15, 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti