Maallista mammonaa

Jos tässä lähistöllä olisi nyt urheilukisat jotka televisioitaisiin, olisin katsomossa valtavan lakanan kanssa, jossa lukisi: “Hei isä ja äiti, lähettäkää lisää rahaa!” Maksoin juuri helmikuun luottolaskun: 2 600 euroa. Ei helvetti. Rahaa palaa siihen tahtiin, että asialle pitää alkaa tehdä jotain. Kohta. Joskus.

Istun ystäväni kanssa syömässä ja pyydän:

– Tara, voisitko please muistuttaa, miksi minun pitikään muuttaa?

Olen aiemmin päivällä jättänyt vaatimattoman, ylihintaisen 420 rupian (6,70 e) huoneeni, vaikka olen maksanut ennakkoon kuun loppuun asti, ja muuttanut 900 rupian (14,50 e ) kämppään. Lasken ahdistuneena, että vuokra on 442 euroa kuukaudessa.

Tara katsoo minua ja vastaa lopulta:

– Siksi, että se oli likainen, epäviihtyisä ja meluisa. Käytävällä oleva yhteinen kylppäri oli ällöttävä. Et pystynyt tekemään Chakra Breathing -meditaatiota, koska sinua häiritsi tieto, että jokainen päästämäsi inahdus kuuluu ympäri taloa. Sinusta ei tuntunut hyvältä, että pihat ja käytävät olivat täynnä intialaisia miehiä. Olit kyllästynyt retkeilemään ja halusit välillä jotain kaunista ympärillesi.

– Ai niin joo.

Asun nyt kauniin kerrostalon ylimmässä, seitsemännessä kerroksessa. Asunto on puhdas, kaunis, avara ja valoisa. On oma keittiö, parvekkeella kukkia. Olohuoneessa on sohvaryhmä ja ruokailuryhmä. Yhdessä huoneessa asuu saksalainen mies, Oshon kaapujengiä myös.

Portilla päivystää vartija. Huoneen vuokraan kuuluu ayahin, siivoojan palvelut. Ayah petaa sängyn, siivoaa huoneen, pesee pyykit ja tiskaa tiskit.

Huoneessani on kermanvärinen kaakelilattia ja leveä sänky, jossa on puhtaat lakanat. Isoista ikkunoista avautuu kaunis näköala joelle. Minulla on oma, tilava kylpyhuone, jonka seinät ja lattiat ovat vihreää marmoria. Valtava peili. Kuumaa vettä 24 tuntia vuorokaudessa!

Kaikki purkit ja purnukat ovat käden ulottuvilla. Nyt vasta tajuan, kuinka stressaavaa on ollut kuljettaa sampoita ja suihkugeelejä koko ajan mukanaan. Vasta suihkun alla, sampoovaahto päässä tajuaa, että ei helvetti, hoitoaine jäi taas huoneeseen. Hammasharja unohtui joka kerta. Iltatoimet olivat yhtä ramppaamista likaisen huoneen ja ällöttävän kylppärin väliä. Minä rakastan hampaiden pesemistä hyväntuoksuisessa kylppärissä puhtaan lavuaarin äärellä! Rakastan sitä, ettei minun tarvitse kerätä helmoja vyötärölle joka kerta kun astun vessaan!

Minulla on kaksi isoa vaatekaappia, joissa on kymmeniä hengareita. Toisessa kaapissa on maroon robes, toisessa street clothes. Kaikki vaatteeni on pesty oikealla pesukoneella ja ayah on silittänyt ne.

Minulla on jääkaapissa ihan omia hedelmiä, leipää, voita ja jogurttia! On lautasia, kulhoja ja kuorimaveitsi!

Ensimmäistä kertaa neljään kuukauteen valkoinen mäkkini nököttää söpösti kirjoituspöydällä ja pystyn käyttämään myös hiirtä. Minun ei tarvitse piilottaa läppäriä ja muita arvotavaroita joka kerta lähtiessäni huoneesta ja miettiä, ovatko ne palatessani vielä tallessa.

Ai niin, huoneessani on ilmastointi. Tajusivatko kaikki varmasti: ilmastointi! Joka toimii kauko-ohjaimen avulla! Pune käy päivä päivältä kuumemmaksi ja myös yöt alkavat olla ahdistavan hikisiä. Huoneeni on vilvoittava keidas.

Nytkin istun kirjoituspöydän ääressä, mangojäätelökulho vieressäni. En halua huoneesta liian kylmää, ettei lämpötilaero ulkoilman kanssa olisi liian suuri. Huoneessani on rapsakan viileät 27 astetta. Kuinkahan kuuma tuolla ulkona oikein on?