Pilkahduksia

* Kävin juuri tervehtimäsä Saritaa, joka vetää Opening to the Heart -kurssin. Vau mikä nainen, vau mikä energia. Hän katsoi minua, ja minä katsoin takaisin. Hän näki minut, ja minä näin hänet. Tässä on kauniin ystävyyden alku.

* Pari minuuttia sen jälkeen, kun olin julkaissut kolme viimeistä merkintää (mm. tämän jossa valitin, ettei Adim halua olla missään yhteydessä), Adim huhuili minua Gmailin chatissa. En huomannut, koska olin Cyber Caféssa ja läppäri äänettömällä. Adim oli saanut ikäviä uutisia ja olisi halunnut jutella.

Näin tämä maailma toimii energeettisesti. Kun takerrun Adimiin, jään jumittamaan johonkin painostavaan ja vaativaan energiaan ja Adim on kuin torjuva seinä. Kun rentoudun, päästän pakkomielteestä irti ja annan elämän virrata, jokin samea kirkastuu. Ja kun vielä myönnän blogissani, että taas minä pyöritän näitä samoja noloja kuvioita mielessäni – myönnän, vaikka olisin helposti voinut jättää sen yhden lauseen pois – uutta energiaa lähtee liikkeelle. Ja se uusi sai sellaisen muodon, että Adim siellä jossain kaukana näki Premdipan olevan online ja halusi jutella. Tämä sama kuviohan toistui myös Dharamsalassa keväällä. Heti kun päästin Adimista irti, elämä suorastaan työnsi hänet syliini.

* Valvoin viime yönä kolmeen kirjoitellen ja lueskellen. Kun toikkaroin silmät ristissä vessaan, löin pikkuvarpaan sängynjalkaan. Se on nyt ihan sininen ja turvonnut kuin prinssinnakki. Luulen, että se on murtunut. Mutta vaikka olisikin, what to do. Ei kai varpaita yleensä lastoiteta, eikö niiden anneta parantua itsestään?

* Törmäsin aamulla Aliceen ja sovimme, että teemme koordinaattorin hommat puoliksi niin kauan kuin hän on vielä täällä. Parisen viikkoa ilmeisesti. Hieno homma, sopii hyvin! Alice alkoi heti väsätä vuorolistaa. Lohkaisimme siinä pienen vitsinkin ja hihittelimme. Kyllä tämä tästä.

* Eilisessä Welcome Morning -ryhmässä, jossa olin kuunteluoppilaana, oli mukana eteläamerikkalainen perhe – vanhemmat ja kaksi alle 15-vuotiasta lasta. Illalla minua odotti Facebookissa viesti, Juan pyysi kaverikseen. Tänään minua odotti uusi meili. Olen kuulemma kaunis. Voi että tämä poika on suloinen. Mutta sen verran pelimies, että väittää profiilissaan olevansa 28-vuotias.

* Kaikki nämä pienet pilkahdukset saavat minut hymyilemään. On ihanaa olla minä, juuri täällä missä olen, tekemässä juuri näitä asioita mitä teen juuri näiden ihmisten kanssa.

Kiitos.

PS. Tuonne alemmas päivittyi myös yksi päiväkirjasta löytynyt merkintä:

10.7. Lasittuneita katseita