Tantramankelissa

Olen saanut tänään läsnäolokylvyn. Osallistuin kaupunkiretriittiin, jossa teimme hiljentymis- ja meditaatioharjoituksia yhden toisensa perään. Olen istunut, maannut, kävellyt, tanssinut, huokaillut, jokeltanut, jodlannut, tuijottanut ruusua ja valkoista seinää. Syönyt vasemmalla kädellä, pureskellut hitaasti ja tietoisesti. Olen juonut teetä niin läsnäolevana ja ihmetellen, että tuntui kuin olisin maistanut teetä ensimmäistä kertaa eläissäni.

Lounastauolla lähdin yksin kävelylle. Tuntui todella hyvältä olla nahoissaan, aisteissaan. Aurinko paistoi matalalta suoraan silmiin, joten suljin silmät. Kävelin hitaasti pitkin Runeberginkatua ja raotin joka viidennellä askeleella silmiäni tarkistaakseni, että olen oikeassa kurssissa.

Kehoni tuntui niin elävältä, että hidastin vauhdin Dressman-kävelyksi pystyäkseni nauttimaan jokaisesta käden heilahduksesta ja jalan painalluksesta katuun. Olin vähän hengästynyt, joten raotin huuliani, jotta ilma pääsisi virtaamaan vapaammin. Tunsin, kuinka veri kohisi suonissani. Olin ajatukseton. Tiesin, että olotilassa oli jotain tuttua, mutta mitä? Oivallus häilyi pitkään tietoisuuden rajamailla, kunnes se yhtäkkiä kirkastui.

Tämä on ihastumisen tunne ilman toiveita ja odotuksia. Tämä on puhdasta seksuaalisuutta ilman halua. Tantraa.

Kiitos elämälle ja kiitos kaikille tänään mukana olleille. Kuten eräs kuuluisa meditaatio-opettaja aikoinaan totesi: "Siellä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään." Joukossa läsnäolo tiivistyy. Ihanaa, että saamme jatkaa yhdessä vielä huomisen päivän.