Toisten sanat

Sain ystävältä lainaksi Paulo Coelhon mietelausekirjan. Siinäpä mies, joka näkee. Hän on oivaltanut elämästä jotain aitoa ja todellista. Tuli kova hinku aloittaa merkintä siteeraamalla Coelhoa, mutta onnistuin täpärästi vastustamaan sitä. Sen sijaan siteeraan erästä toista, nimittäin Ralph Waldo Emersonia: 

"I hate quotations. Tell me what you know."

Vihaan sitaatteja. Kerro minulle jotain siitä, minkä tiedät.

Vaikka ajattelijat, opettajat ja gurut puhuvat kuinka viisaita, heidän totuutensa on vain kaunista sanahelinää, ellen pysty elämään sitä todeksi omassa elämässäni. Ellei se jalostu konkreettisiksi teoiksi arkeen. Tämä on ansa, johon niin sanotun henkisen tien kulkijoita lakoaa kuin heinää. Joudun harva se päivä kömpimään sudenkuopasta ylös.

Aina kun nostan jonkun toisen auktoriteetiksi, jalustalle, otteeni omasta totuudestani herpaantuu hieman. Kun annan jonkun toisen määritellä mikä on minulle totta, astun askeleen kauemmas selkeydestä. Henkisyyttä ei voi opiskella lukemalla kirjoja tai keräämällä mahdollisimman paljon tietoa idän filosofioista, joogasta, chakroista, energioista jne. Sen voi ainoastaan elää.

Mieli on sellainen, että se haluaa pyöritellä ajatuksia ja velloa ajatusten synnyttämissä emootioissa. Mielelle on ihan sama, koskevatko ajatukset työ- ja kotiasioita vai henkisten opettajien teorioita, kunhan härdelli pyörii ja ruokahuolto toimii. Voi tuntua hienolta pyöritellä mielessään eri meditaatiotekniikoiden teorioita tai vertailla eri koulukuntien käsityksiä jumalasta ja egosta, mutta se on silkkaa viihdettä mielelle. Ei paljonkaan jalostuneempaa kuin tv-viihteen seuraaminen.

Nyt kun olen aikani copy-peistaillut lauseita ja kappaleita uuteen järjestykseen siinä toivossa, että punainen lanka näyttäytyisi, minun on vain tunnustettava, etten pääse aiheen ytimeen. Jään itse käsitteelliselle tasolle, väitän, en näytä. Näin tänään. Mutta jotenkin haluan tällä pohdinnalla muistuttaa itseäni siitä, ettei minun tarvitse haalia informaatiota näistä ja noista asioista, ennen kuin voin edistyä omalla tielläni. Jo se, että käytän sanaa edistyminen osoittaa, että yritän saada asian hallintaan järkeilemällä, mielen avulla. Aivan kuin vastaus ei olisikaan tässä ja nyt, vaan jossain tulevaisuudessa, kun olen ensin suorittanut ja edistynyt riittävästi. On vain yksi tie totuuteen, ja se alkaa olemalla läsnä nyt.  

Oho, aloitin Paulo Coelhosta ja päädyin tänne. Miten tässä näin kävi? Taidan palata mietelauseiden pariin.