Lähtemisestä

Juna puksuttaa kohti Punea. Yö oli lyhyt, en saanut nukuttua. Olenhan aito MPN, Meidän Perheen Nainen. Meidän perheessä lähdöt ja pakkaamiset ovat asioita, joista tulee stressi ja menee yöunet. Vaikka kuinka ennakoi ja aloittaa ajoissa, koko päivä menee hössäämiseen ja tussaamiseen eikä lopulta saa väsymykseltään ja kiihtymykseltään nukuttua.

Minulla on MPN:stä pari omaa variaatiota. Jos ollaan lähdössä työmatkalle, varsinkin ulkomaille, huomataan lähtöä edeltävän iltana että ainoa järkevä vaatekappale on korallinpunainen silkkineule, joka on maannut pyykkikorin pohjalla vuoden. Sitä sitten ruvetaan pesemään yöllä, käsin, ja yritetään nopeuttaa kuivaumisprosessia käärimällä paitaa pyyhkeisiin ja puristelemalla vettä pois. Sitten stressataan kun uni ei tule, vaikka on tärkeä työkomennus edessä. Aamulla noustaan silmät ristissä ja ahdistuneena. Jos lähtöä tehdään lapsuudenkodista käsin, myös toinen MPN eli äiti osallistuu paniikintorjuntaan kuivaamalla neulettani hiustenkuivaajalla.

Toisessa variaatiossa lähdön lähestyessä päätetään ottaa elämä haltuun ja tehdä kaikki rästihommat, koska on niin paljon kivempi lähteä reissuun kun mitään ei jää roikkumaan. Lähtöä edeltävänä päivänä palautetaan kirjaston kirjat, ommellaan puuttuva nappi, sulatetaan pakastin, jonotetaan Welhon, Soneran, Elisan, Pohjolan ja Helsingin Energian asiakaspalveluun, viedään tahrainen juhlamekko pesulaan, käydään kahvilla vanhan ystävän kanssa ja tehdään itselle manikyyri ja pedikyyri, kuoritaan koko vartalo ja ajellaan karvat. Iltamyöhällä iskee paniikki, kun huomataan, että elintärkeät paperit ovat jääneet töihin ja ainoa järkevä vaatekappale on korallinpunainen silkkineule, joka lojuu pyykkikorin pohjalla.

Nyt olen osittain murtanut tämän ehdollistuman. En langennut olisipa kiva saapua uuteen paikkaan jos kaikki vaatteet olisivat puhtaita -ansaan enkä kummitytön synttärit ovat kesällä ja torilta löytyisi kivoja lahjoja -miinaan. Jännitän ja valvon, mutta en tee siitä ongelmaa. Nukun tai en, ihan sama. Lähden matkaan joka tapauksessa, ja mukaan tulevat ne tavarat jotka tulevat. Viime yön makasin kaikessa rauhassa, vaikka varpaat heiluivatkin levottomasti sängyn reunaa naputtaen. Oli hyvä olla. Välillä hymyilin sisään päin, sillä ajatus matkan jatkamisesta tuntui hyvältä. Onko täydellisempää hetkeä nousta junaan kuin sellainen, jolloin palaa halusta päästä liikkeelle.