Miksi kannattaa meditoida?

Siis enhän minä varsinaisesti meditoi. En istu säännöllisesti risti-istunnassa ja tee meditaatiosuoritteita. Mutta käyn kursseilla, joilla hiljennytään ja lisätään itsetuntemusta erilaisten harjoitusten avulla. Tapaan ihmisiä, joiden kanssa on helppo olla läsnä ja puhua läsnäolosta. Käyn tanssimassa, joogassa tai feldenkraisissa, jotka lisäävät tietoisuutta liikkeen avulla. Kun käyn lenkillä, ajatukseni eivät vaella, vaan pysyn tiiviisti kehossani. Olen läsnä ajaessani autoa, tehdessäni ruokaa, liikkuessani kaupungilla. Katson itseäni ja pyrin olemaan tietoinen ajatuksistani. Kuuntelen päivittäin äänitteitä, jotka auttavat minua muistamaan rakkauden ja totuuden arjessa. Joskus kun kaikki menee päin persettä eikä mikään muu auta, istun alas, suljen silmät ja olen hiljaa. Summa summarum: omalla tavallani meditoin monta tuntia päivässä.

Takaisin kysymykseen: Miksi kannattaa meditoida?

Alkaa nauttia taiteesta.
Hiljentyminen avaa aisteja. Kun kuuntelen musiikkia tai katson näytelmää, en enää katso silmillä ja ymmärrä järjellä, vaan katson koko kehollani, vaistollani ja intuitiollani. Aiemmin teatteritaide oli minusta kiusallista, kun ne tyypit ryntäilivät siellä lavalla ja lausuivat teennäisesti repliikkejä, mutta olen oppinut näkemään muodon läpi näytelmän syvempiin kerroksiin. Tanssitaide avautui aivan uudella tavalla, kun näin Tero Saarinen Companyn Hunt-esityksen. En ollutkaan ulkopuolinen tarkkailija, vaan aistin tanssin sisälläni. Olin osa esitystä.

Välit vanhempiin selkeytyvät.
Hiljentyminen tuo pintaan asioita ja ihmisiä, jotka aiheuttavat elämässäni häiriöitä. Jotkut häiriöt ovat niin vanhoja ja kauniisti paketoituja, että ne tekisi mieli jättää tonkimatta, mutta kun on sitoutunut rakkauteen, ei ole muuta vaihtoehtoa. Olen ottanut pari kertaa yhteen äitini kanssa. Tilanteet olivat kamalia, täynnä räkää, kyyneliä ja paksuja tunteita joihin olimme tukehtua, mutta kun uskaltaa nostaa kissan pöydälle, jotain uutta ja hyvää avautuu. Jokin paikoilleen jämähtänyt alkaa taas virrata. Mikä parasta, olen sanonut äidilleni ääneen, että rakastan häntä. Ja hän on sanonut minulle rakastavansa. Ei meidän perheessä vaan ennen. Ne eivät todellakaan ole vain sanoja.

Osaa tanssia paremmin.
Hiljennyn parhaiten kehoni kautta. Tai oikeastaan se on ainoa tapa, minkä olen huomannut toimivan. Mitä paremmin olen tietoinen kehostani, sitä paremmin olen läsnä. Tämä perustuu loogiseen faktaan, että kun huomioni on kehoni sisällä, jossain fyysisessä aistimuksessa, on mahdotonta ajatella mitään. Täysi keho = tyhjä mieli. Tällainen kehotietoisuus on tuonut aivan uuden ulottuvuuden tanssiharrastukseeni. Kun en yritä tehdä koreografiaa oikein, vaan uskallan valahtaa kehooni ja annan sen liikkua luonnollisesti, kosketan jotain niin herkkää, että voin vain nauraa tai itkeä. Tanssin kauniimmin kuin koskaan.

Osaa rakastella paremmin.
Hiljentyminen opettaa näkemään oman seksuaalienergiansa. Ja sen, että kaikki elämässä on pohjimmiltaan seksuaalista. Kun olen täysin läsnä kehossani, astioiden tiskaamisesta tulee aistillinen, hurmaava elämys. R-kioskin jonossa seisoessani höyryän rakkautta niin, että kaikki - sekä miehet että naiset - kääntyvät katsomaan. Heillä ei ole aavistustakaan mikä heihin iski. Hiljentyminen auttaa löytämään seksuaalisuuden, johon ei liity pelkoa, halua, toiveita tai odotuksia. Ja kun ei pelkää, halua, toivo eikä odota, ei voi takertua. Voi vain olla. Ja se on i-ha-naa. Kyse ei enää ole seksistä vaan seksuaalisesta rakkaudesta. Tantrasta.