Sananen rakkaudesta

Aamun julistus: En ole kiinnostunut mistään muusta kuin rakkaudesta. Olen huomannut, että minulle tulee puolivuosittain tai kvartaaleittain tarve sanoa ääneen jotain ylevää ja juhlallista. Julistuksen sisältö on yleensä sama.

Tuntuu hyvältä kirjoittaa rakkaudesta, koska se saa minut tuntemaan rakkauden läsnäolon. Tulen tietoiseksi kehostani, kaikki solut täällä sisällä tuntuvat täyteläisiltä ja täytän nahkani mukavan pinkeästi. En kuitenkaan ole terävärajainen, vaan pehmeä. Aistin myös ympärilläni olevan tilan, joka ei suinkaan ole tyhjää. Se on jotain hienovaraista ja latautunutta. Kun huojun, se myötäilee, se antaa minun pyöritellä päätäni vapaasti. Kun hengitän syvään, sisääni virtaa jotain uutta ja raikasta. Uloshengityksellä annan pois jotain vanhaa.

Kun tunnen rakkauden läsnäolon, hengitykseni hidastuu, jännitys otsalla ja silmien pohjalla hellittää, ja jokin kupliva ja pulputtava vetää suupieliä hienoisesti ylöspäin. Tuntuu hyvältä olla näin.  

Kyse ei ole oikeastaan siitä, tunteeko rakkauden vai ei, vaan muistaako sen. Antaudunko töiden, kiireiden ja mielen vietäväksi, vai muistanko aina välillä pysähtyä, hengittää, rauhoittua, ja antaa rakkauden väreillä kehossani ja ympärilläni.

Tätä on rakkaus. Se ei ole tunne, vaan tila. Olen ollut kaksi vuotta sinkkuna, mutta minulla on elämässäni enemmän rakkautta kuin koskaan aikaisemmin. En tarvitse rakkaudelleni kohdetta, koska minä olen itse se rakkaus. Se lähtee täältä sisältä, läsnäolosta. Rakkaudessa ei ole vaatimusta, sitä voi vain olla ja antaa. Sitten joskus, kun aika on, saan rakastaa miestä ja miehen kanssa. Mutta minulla on jo kaikki se rakkaus, jonka tarvitsen.