Olen miettinyt tätä lukija-asiaa. Kenen haluaisin lukevan kirjoituksiani, kenen en toivoisi eksyvän blogiini? Toiset ovat tervetulleita, toisten en haluaisi missään tapauksessa lukevan kirjoituksiani. En halua, että he saavat tietää minusta näin henkilökohtaisia asioita. Entä entiset työkaverit tai nykyiset asiakkaat? Perhe ja sukulaiset?
Hankalaa. Todennäköisesti kirjoitan jossain vaiheessa myös seksuaalisuudesta, koska seksuaalisuus on yksi tämän maailmankaikkeuden mahtavimmista voimista ja liittyy saumattomasti aiheisiin, joita blogissani käsittelen: elämään, rakkauteen, sen jonkin suuremman läsnäoloon. Haluanko, että esimerkiksi vanhempani pääsevät näkemään myös tämän puolen minusta?
Aah, kysy lisää, näen miten ihanasti alan puhua itseäni pussiin! Mikä on se, minkä haluan piilottaa? Mitä ovat ne "henkilökohtaiset asiat", joita en halua ihmisten tietävän?
Kirjoitan tätä blogia täältä sisäpuolelta, mahdollisimman läsnäolevasta tilasta käsin. Haluan olla läsnä siksi, että vain silloin olen puhdas ja suora, vapaa pelosta, häpeästä, toiveista ja odotuksista, jotka vääristävät totuuden. Aito Virpi voi näyttäytyä. Haluanko minä siis salata itsestäni sen kaikkein aidoimman osan? Sen ainoan, jolla on mitään merkitystä? Ja näyttää sen epäaidon? Heh heh, miten huikean älytöntä!
Taidamme lähestyä käytännön esimerkkiä siitä, mitä tarkoitin kirjoittaessani, etten kykene enää tekemään kompromisseja. Jos näen itsessäni jonkin kohdan, jossa on pelkoa, ja näen tavan mennä sitä päin, niin minä menen. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Olen nähnyt, miten hyvää läsnäolo, suoruus ja rehellisyys tekevät. Olen sitoutunut katsomaan yhä syvemmälle tänne sisäänpäin ja kohtaamaan kaiken, mitä täältä nousee. Olen nähnyt, miten häpeä, jota on kantanut mukanaan kymmeniä vuosia, häviää jäljettömiin kun siitä puhuu ääneen. Häpeä pysyy hengissä vain pimeässä, piilossa. Heti kun sen tuo valoon, se lakkaa olemasta.
"Omia" ja "henkilökohtaisia" asioita ei ole olemassakaan. Ihmiset ovat onnettomia, koska he tekevät asioista henkilökohtaisia. Kuvittelen eläväni ainutlaatuista elämää ja kokevani asiat yksilöllisellä, ainutlaatuisella tavallani, mutta tosiasiassa en ole koskaan kokenut tai tuntenut mitään sellaista, mitä miljoonat, miljardit muutkin eivät kokisi ja tuntisi. Kun kirjoitan tässä blogissa oman kokemukseni kautta, kirjoitan vain näennäisesti itsestäni. Oikeasti kirjoitan meistä kaikista.
Potentiaalinen lukijakuntani siis laajenee. Toivotan perheeni ja ystäväni tervetulleeksi tutustumaan blogiini, jos heitä kiinnostaa. Voihan käydä niinkin, että ketään ei kiinnosta, mutta se on sitten uuden kriisin ja uuden kirjoituksen paikka.
3 kommenttia:
Mmm.....huomaan, että minulla on kova hinku saivarrella oivan tekstisi yhden kohdan ympärillä. Vaan enpä saivartele. Hyvä kirjoitus siis - pistää lukijassa hyrräämään. More! :-)
Lara: Arvaa vaan rupesinko mä lukemaan kirjoitusta suurennuslasin kanssa ja arvailemaan, mistäköhän kohdasta se Lara haluaisi saivarrella :-)
Päästin ajatuksesta irti aika nopeasti, hyvä mä!
Kuljetan tuolla mukana sitä disclaimeria "parhaani mukaan". Eli olen läsnä parhaani mukaan ja kirjoitan omaa totuuttani parhaani mukaan. Koska ei se koko ajan onnistu. Vähän väliä tulee herpaantumisen hetkiä, jolloin en oikeastaan itsekään ymmärrä mitä kirjoitan, jollon tekstikään ei voi olla selkeää. Siitä katoaa se rehellisyyden ja totuuden liima.
Kiitos, oi ihanuus!
Näin se alkaa; uusi elämä.
Miettisikö sitä, että otat Intiassa näkökulmaa siihen, mitä on juuri tapahtumassa länsimaisessa yhteiskunnassa ja ihmisyhteisössä. Vanhassa filosofiassa se on kyllä kerrottu.
Se, mistä puhuimme alkaa toteutua ja kerron myöhemmin lisää.
Rohkeutta.
Klasu
Lähetä kommentti