Kunnes jälleen

Vuosi sitten täällä samaisessa jooga-ashramissa kohtasin miehen. Olin bambukahvilassa hedelmäsalaatilla, kun tunsin pehmeän tuttuuden tunteen pyyhkäisevän lävitseni. Nostin katseeni vastapäiseen pöytään ja siinä hän oli: pitkätukkainen espanjalainen, jonka myöhemmin ristin Zorroksi.

Parin päivän aikana huomasin, että tiesin koko ajan missä mies oli. Minun ei tarvinnut ajatella häntä, sillä tunsin hänet. Joogatunnilla tein harjoitusta täydellisen keskittyneesti, mutta samaan aikaan olin äärimmäisen tietoinen miehestä salin toisella puolella. Yhteys välillämme melkein rätisi, ja sain siitä valtavasti voimaa. Lepäsin hänen energiassaan. Haastavat asanat tuntuivat kevyiltä, sillä hän kannatteli minua.

Ei minulla ollut epäilystäkään, mistä oli kyse. Rakkaudesta. Valtavasta voimasta, joka sykki kehoni jokaisessa solussa. Yhtä varmasti tiesin, että olimme miehen kanssa vanhoja tuttuja. Olimme olleet jossain toisessa elämässä rakastavaisia ja jollain syvällä tasolla muistin hänet.

Miehessä ei näkynyt minkäänlaisia tunnistamisen merkkejä, joten päätin jättää asian sikseen. Riittää, että minä tiedän mistä on kyse ja iloitsen tästä yllättävästä kohtaamisesta. Puhumattakaan niistä fantasioista, joita mieleni pyöritteli. Mutta elämä ei antanut vetäytyä. Mies alkoi vainota minua. Kun kävelin kulman ympäri, melkein törmäsin häneen. Kun kävelin aamulla pimeään meditaatiosaliin, huomasin asettuneeni miehen lähelle. Kun ruokalassa nostin katseeni lautasesta, hän istui vastapäätä. En voinut kävellä pihan poikki ilman, että näin ponnarin vilahtavan näköpiirissäni. Emme koskaan vaihtaneet sanaakaan. Emme edes katseita, koska menin miehen lähellä aivan lukkoon enkä vahingossakaan vilkaissut häntä.

Olin voipunut, mutta ymmärsin viestin. Kun näin miehen seuraavan kerran istuskelemassa penkillä, porhalsin hänen luokseen.

- Hola. (Epävarma hymy.)

- Hola. (Hymy.)

- Kuule, minun pitää puhua sinulle yhdestä asiasta. Tämä voi kuulostaa vähän oudolta, mutta luulen, että olemme tavanneet joskus aiemmin.

(Hämmentynyt katse.)

- Emme tässä elämässä, mutta jossain aiemmassa elämässä. Tunnen sinun energiasi vahvasti, ja siinä on jotain todella tuttua ja hyvää. Saan siitä paljon voimaa. Se auttaa minua myös joogassa.

(Lasittunut katse.)

Kerroin hänelle, miltä hänen läsnäolonsa tuntuu. Kerroin, kuinka olin päättänyt ignoroida koko asian, mutta elämä oli päättänyt toisin. Kerroin, että ilmeisesti oli tarkoitus, että uskallan kohdata hänet ja sanoa sanottavani ääneen, ja ilmeisesti oli tarkoitus, että hän kuulee minun puhuvan. Sanoin myös, että meidän ei tarvitse tehdä asialle mitään sen kummempaa. Jatkamme vain tätä nykyistä elämäämme entiseen malliin.

Tässä vaiheessa mieskin sai puhekykynsä takaisin, ehkä helpottuneena tajuttuaan, etten aio ripustautua häneen.

- Vau. Minulle ei ole koskaan tapahtunut mitään tällaista. Hyvä, että kerroit.

Sanoimme käsipäivää, esittäydyimme, ja lähdin pois ennen kuin tilanne muuttuisi vieläkin kiusallisemmaksi

Kävelin pois kevein askelin, helpottuneena, suupielet korvissa, täynnä voimaa, onnea ja riemua. Minä uskalsin! En suojautunut, vaan kohtasin miehen sydän edellä! Uskalsin asettaa itseni alttiiksi ja naurunalaiseksi! Eikä mitään pahaa tapahtunut.

Tämä oli ensimmäisiä kertoja, jolloin koin konkreettisesti, että rakkaus ei ole henkilökohtaista. Se rakkaus, joka meidän välillämme on joskus ollut, on minussa. Ja tulee aina olemaan. Muistan tämän miehen hengen ja energian, mutta en halua häneltä mitään. Vaikka tunnistan “vanhan” rakkauden, se ei vaadi uusintaa, täytäntöönpanoa tässä elämässä.

Minä en tarvitse miestä rakkautta varten. Edes torjutuksi tuleminen ei voi tappaa rakkautta, koska minä olen se rakkaus. Rakkautta ei voi haluta tai vaatia, sitä voi vain antaa.

Tämän jälkeen moikkailimme muutaman kerran, saatoimme vaihtaa pari sanaakin, mutta kohtaamiset eivät olleet kovin luontevia. Minusta tuntui, että hän piti minua uhkaavana ja pelottavana. Tunsin hänet ja hänen energiansa edelleen hyvin vahvasti, mutta hänen nykivä käytöksensä alkoi ärsyttää. Minulla oli paljon mieheen liittyviä, häiritseviä ajatuksia. Eräänä päivänä havahduin vahvaan tunteeseen, että mies on lähtenyt. Aloin hokea mielessäni mantraa, joka resonoi koko kehossani, ja johon palasin monta kertaa lähipäivien aikana. Hyvää matkaa. Kaikkea hyvää. Hyvää matkaa. Kaikkea hyvää. Hyvää matkaa. Kaikkea hyvää.

Kaiken sen, mikä on minussa keskeneräistä, joudun kohtaamaan uudestaan ja uudestaan. Myös nämä Mieheen liittyvät asiat paiskataan eteeni yhä uudelleen, kunnes kohtaan ne oikein. Avoimesti, rehellisesti ja rohkeasti. Törmään kerta toisensa jälkeen tilanteisiin ja ihmisiin (lue: ongelmiin), jotka antavat minulle mahdollisuuden työstää jotain keskeneräistä.

Nyt elämä haluaa ilmeisesti alleviivata, että kuules Virpi, tässä olisi tällainen juttu jonka voisit tällä kertaa katsoa loppuun asti.

Zorro asteli pari päivää sitten ashramiin.