Savanni nukahtaa

Ei siinä kauan mennyt. Saavuin jooga-ashramiin torstaina ja perjantaina alkoi heikottaa. Nyt makaan sängyssä odottaen, että lihaskipu ja ihosärky menisivät ohi. Jotain pahoinvoinnin ja ripulin kaltaistakin on vilautellut, mutta ne eivät ole onneksi yltyneet.

Ajattelen 4-vuotiasta veljenpoikaa, jota kävin moikkaamassa lähtöäni edeltävänä päivänä. Hän oli ollut monta päivää kipeänä. Poika makasi sohvalla vilttiin kääriytyneenä ja vain oli. Ihailin sitä tyyneyttä ja luonnollisuutta, jolla hän kohtasi tilansa. Ei itkua tai narinaa, ei yhtään ylimääräistä sanaa tai liikettä. Suuret silmät seurasivat tarkkaavaisina ympäristöään, mutta muuten poika oli stoalaisen tyyni.

Sanoin hänelle, että juuri noin leijonanpennutkin sairastavat, makaavat vain hiljaa aloillaan hengitellen ja säästäen jokaisen energian hippusen paranemiseen. Poika tykkäsi ajatuksesta ja antautui samalla eleettömyydellä leijonatädin rapsuteltavaksi ja siliteltäväksi.

Viime yönä valvoessani pyrin samaan. En taistellut vastaan, vaan antauduin parhaani mukaan. Olin vain siinä pitkässä, syvässä ja leveässä paikassa, jossa ei liiku yhtään ajatusta. Vain hengitys nosti ja laski rintakehää, muuten makasin liikkumattomana. Kuin kuollut.

Täytyy olla looginen. Jos jokainen hetki on täydellinen, ei ole olemassa “hyviä” ja “huonoja” hetkiä. Vain luonnollisia, täydellisiä hetkiä, mitä ne ikinä pitävätkin sisällään. Kun huoli, harmi tai itsesääli yrittivät tulla minuun, palasin sinnikkäästi täydelliseen nykyhetkeen. Näin kivun ja huonovointisuuden aaltoilevan jossain reunamilla, mutta kun pysyin ajatuksettomana, ne eivät päässeet perille asti.

Olen hurjan kiitollinen siitä, että pysyn yhä paremmin läsnä myös näinä ns. haasteellisina hetkinä. Näen nyt konkreettisesti, miten parin viime vuoden aikana tekemäni työ kantaa hedelmää. Minun ei tarvitse käskeä itseäni rauhoittumaan, vaan minussa on paikka jossa irtipäästäminen tapahtuu itsestään. Minun ei tarvitse taistella, vaan ainoastaan kytkeytyä siihen hyvään.

On muuten nerokasta pitää läppäriä auki pilkkopimeässä. Kaikki siivekkäät hyttysverkon sisällä lentävät valoon ja saan listittyä ne näyttöruutuun.