Täydellistä

Ashramin väki lähti aamun hiljaiselle meditaatiokävelylle, minä parantelen. Muistan kyllä viime vuodelta, että kokemus on hieno. Kolmen vartin kävely päättyy kukkulan laelle parahiksi auringon nousun aikaan. Korkealta avautuu upea näkymä Keralan vehreyteen.

Tämä kaikki, mitä sisälläni on viime aikoina tapahtunut, ei aina heijastu suoraan ulos. Päin vastoin tuntuu, että minussa on kuori, joka reagoi asioihin vanhalla tavalla ja sanoo ulkomuistista asioita, jotka eivät ole enää totta. On vaikea laittaa poikki tapoja ja tottumuksia, joihin mieleni on kymmenien vuosien aikana ehdollistunut.

Esimerkiksi eilen aamulla naapuripedin Marjut kysyi, mikä on olo. Vastasin voipuneesti, etten ole nukkunut koko yönä. Eihän se ollut totta. Nukuin pari tuntia. Senkin ajan jonka valvoin, olin täysin sujut asian kanssa. Ei minulla ollut mitään tarvetta kerätä säälipisteitä, mutta jokin minussa tekee niin automaattisesti. Sain myötätuntoisen katseen ja äännähdyksen, ja tunsin itseni suureksi huijariksi.

Koin jotain samanlaista kun juttelimme Marjutin ja srilankalaisen Divian kanssa uskonnosta ja henkisyydestä - hyvin yleinen aihe tällaisessa ympäristössä. Jossain vaiheessa julistin: “I’m strictly against organised religion.” Vastustan voimallisesti kirkkouskontoja. Ihanko totta vastustan? Ja vieläpä voimallisesti? Eihän se ole ollenkaan totta! Vanha Virpi olisi hyvinkin voinut sanoa jotain näin hyökkäävää ja uskoakin siihen, mutta nyt väite tuntuu vieraalta.

Samoin väitin, että kaikkien ihmisten pitäisi löytää jotain henkisempää sisältöä elämäänsä. Että kukaan, joka elää pinnallista ja materialistista elämää, ei voi olla oikeasti onnellinen, vaikka itse niin väittäisikin. Mitä kukkua. Niin kauan kuin minussa on tarve luokitella ja arvottaa ihmisiä ja asioita, ja mikä pahinta, muuttaa heitä, olen suvaitsematon fariseus. Jeesuksen kivittäjä.

Täytyy olla looginen. Jos jokainen hetki on täydellinen, myös muiden ihmisten jokainen hetki on täydellinen. He ovat juuri mitä heidän pitääkin olla ja tekevät juuri sitä mitä heidän pitääkin tehdä.

Kun naapuri palaa kohta kävelyltä ja kysyy: “Saitko nukuttua?”, aion vastata juuri niin kuin asia on: “Riittävästi.”