Haluan...

...rakastella ja pian! Voi Tara, aika käy vähiin! Movements-kurssi päättyy lauantaina enkä tiedä näenkö Adimia ennenkuin marraskuussa. Jos edes silloin.

Aina kun kirjoitan sinulle olen näköjään jonkinlaisessa pakkomielteisessä, riivatussa tilassa. Kun kaikki on hyvin, en kirjoita, nautin vain… Sorry, saat aina tämän emotionaalisen ryöpyn niskaasi.

Miksei hän TEE mitään! Tai SANO jotain! Nyt on mennyt pari kolme päivää ilman minkäänlaista kommunikaatiota ja olen LIEKEISSÄ!

Kun minusta tuntuu etten pysty lähestymään häntä, vien tämän tulen ja palon Rochanin luo ja halaan häntä Adimin sijaan… ja tunnen itseni täydelliseksi idiootiksi ja huijariksi. Vai pitäisikö minun painaa päälle taas? Pitäisikö minun marssia Adimin luo ja kysyä: “Are you still open?” Jotenkin minusta tuntuu, että se ei olisi oikein. Haluan olla naisellisempi ja vastaanottavaisempi. Minun pitäisi olla kärsivällisempi ja vain liukua hetkestä seuraavaan ja katsoa mitä tapahtuu. Mutta en pysty. Tällä hetkellä olen sick and tired odottamaan, että se idiootti tekisi aloitteen.

Hassua sinänsä, että se ihana saksalaistyttö jonka kanssa olen ystävystynyt kurssilla sanoi että minulla ja Rochanilla on “ihana energia yhdessä”. Hän kuulemma näkee ja tuntee sen. Nyt kun Tanja mainitsi asiasta, täytyy myöntää että kyllä, pidän Rochanista myös. Erittäin miehekäs mies, ja saan häneen yhteyden myös älyllisellä tasolla, toisin kuin vastahakoiseen prinssiini. Well, jäämme Rochanin kanssa McLeodiin joksikin aikaa kurssin jälkeen. Meillä on aikaa katsoa, onko tässä mitään.

Mutta for fuck's sake miten turhautunut ja raivoissani olen! Miksei hän ota kontaktia? MIKSEI HÄN YKSINKERTAISESTI VOI OLLA TOISENLAINEN?!

Roikun kynsin hampain tässä “lupauksessa” jonka kortit antavat minulle uudelleen ja uudelleen. Että rakastelen Adimin kanssa ja se on kaunista. Yhä uudelleen saan saman viestin, mutta todellisuus on jotain aivan muuta. Vaikka lupaus olisi tottakin, mitä jos mitään ei tapahdu ennen kuin joulukuussa? Tai parin vuoden kuluttua? I’m dying here!

Paljon rakkautta sinulle tämän piinan alta…

Premdipa