Täytyy varustautua siltä varalta että joskus vielä kävisi flaksi. Tämä on vähän noloa, mutta olen todellakin 37-vuotias nainen, joka ei ole ostanut kortsuja kuin pari kertaa, ja nekin joskus teini-iässä. Silloin ne tosin vanhentuivat, koska ne muutamat kerrat kun harrastin irtosuhteita olin niin humalassa ettei kortsua muistettu käyttää. Huh, kylmiä väreitä.
Punessa pääsin Tara-tädin kanssa luokkaretkelle tutustumaan paikalliseen kumivalikoimaan. 1) Vain Durex kelpaa, intialaiset merkit eivät ole yhtä laadukkaita. 2) Käytämme vain peruskumeja. Long Pleasure -kumeissa on puudutusainetta joka vie tunnon, maustetut ovat ällöttäviä ja ne nystyräiset raastavat sisuskaluja. 3) Muistamme aina tarkistaa viimeisen myyntipäivän.
Hankin Punessa pari pakettia (á 3 kpl). Taksissa matkalla lentokentälle huomasin unohtaneeni läppärin virtajohdon ja käännyimme takaisin. Muistin samalla koluta kirjoituspöydän laatikon – tyhjä! Kämppäkaverini, saksalainen Anand norkoili ovensuussa ja kysyi: “Oletko hukannut jotain”, mutta en kehdannut sanoa mitä etsin. Vasta taksissa tajusin, mihin kondomit olivat kadonneet. Jumalauta Anand, jätkä nyysi mun kumit!
Nyt Premdipa kerää rohkeutensa ja marssii kauppaan. Kondomit ovat hyllyllä tiskin takana. En ole ihan varma mitä kumeja käytän, joten joudun pyytämään pakkauksia nähtäväksi. “Durex Durex”, myyjä huutaa toiselle, joka rientää hakemaan hyllystä kasan pakkauksia ja kantaa ne tiskille. Kaupassa on neljä myyjää, kaikki miehiä, jotka keskeyttävät puuhansa ja osallistuvat kondomikauppojen tekoon. Kaupassa on myös viisi asiakasta, kaikki miehiä, jotka keskeyttävät asiointinsa ja seuraavat tiiviisti kondomikauppojen tekoa.
Miehet katsovat odottavaisina kun hipelöin pakkauksia: Long Pleasure -mallia, maustettua ja nyppyläistä. Kun sanon: “Kiitos mutta teillä ei taida olla etsimääni”, he innostuvat ja alkavat kantaa uusia pakkauksia tiskille. Paikallista kumituotantoa. Kun sanon: “Kiitos, mutta vain Durex kelpaa”, yksi myyjä huutaa taas: “Durex Durex”, toinen katoaa takahuoneeseen ja palaa kohta isojen säästöpakkausten kanssa. Taas mansikkaa ja juomukkaita. “No, she doesn’t want the flavoured ones”, yksi myyjistä huutaa ja toinen katoaa taas takahuoneeseen. Tiskille ilmestyy lisää samoja pakkauksia, joista olen jo kieltäytynyt. Myyjä tarttuu säästöpakkaukseen ja katsoo minuun toiveikkasti: “How many boxes? One? Two?”
Olen nolo ja kuumissani, kun lopulta pääsen kaupasta ulos. Sama rumba seuraavassa kaupassa. Lopulta näen erään kioskin ikkunassa vaaleanpunaisen Durex-pakkauksen, jonka päällä lukee Superthin.
Kaiken tämän vaivannäön jälkeen näille on paree tulla käyttöä!
lauantaina, huhtikuuta 18, 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti