Yhteen tullaan

Kello lähestyy puoltapäivää kun kävelen kohti Buddha Grovea, josta raikaa tarttuva tanssimusiikki. Yhtäkkiä Adim tupsahtaa eteeni, kirjaimellisesti puskan takaa. Halaamme.

– Hei synttärisankari, onneksi olkoon.

Siirrymme erillemme, mutta pikkurillit pitävät vielä kiinni toisistaan.

– Et sitten päässyt juhliin?

– Juu en. Minulla oli ne Mystic Rose -porukan bileet, joihin olin lupautunut menemään. Oliko hyvät synttärit?

– Joo oli tosi hauskaa.

Keskustelu alkaa hiipua. Ei, ei, ei, en anna tilaisuuden taas livetä! Otan Adimin kädestä paremman otteen. Rintaa puristaa, mutta en voi perääntyä.

– Kuule, mun pitää kertoa sulle jotain.

Keskeytän hetkeksi, jotta ohikulkija ehtii kauemmaksi. Sekunnit venyvät. Adimin käsi on lämmin kädessäni. Ihan kuin olisimme kasvaneet kiinni. Kehoni tuntuu elävältä, täydeltä ja värisevältä. Katson Adimia silmiin.

– Sä olet mun mielestä edelleen ihan uskomattoman seksikäs. Eli olen pahassa liemessä taas.

– Ja…?

– En tiedä. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä sanoisin seuraavaksi.

– Mitä sinä haluat? Yritätkö sanoa, että pyydät treffejä?

Resort-slangissa sana date tarkoittaa treffejä, jotka päätyvät sänkyyn.

– En tiedä.

– Et tiedä?

– Niin. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä minun pitäisi sanoa tai tehdä seuraavaksi. Olen sanonut jo aika paljon, eikä minulla ole aavistustakaan mitä sinä ajattelet. Nyt on sinun vuorosi.

Seisomme taas pitkään hiljaa. Tunnelma on paksu.

– Okei, I’m open.

Tuijotan Adimia osaamatta sanoa mitään. Todellisuus tuntuu niin todellista, että pelkään pyörtyväni.

– Well?

– Nyt minä vasta olenkin liemessä. En tiedä.

Pidämme toisiamme edelleen kädestä. Jollei tätä linkkiä olisi, olisimme varmasti molemmat häipyneet. Adim huokaisee ja kääntyy hieman poispäin. Hänen kehonkielensä osoittaa, että nyt olisi vastauksen aika. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Olen läsnä, elävä, kohisen, mutta pelko puristaa rintaa ja vie puhekyvyn. Pelko, viheliäinen pelko.

– Okei, kyllä. Kyllä! Pyydän treffejä. En halua mitään niin paljon kuin rakastella kanssasi, mutta en tiedä mitä sanoa tai tehdä. Kerro sinä.

– Eli nyt on kyse siitä missä ja milloin?

Tuijotan mykkänä Adimia silmiin. Adim kääntyy pois, miettii. Puristaa kättäni. Katsoo taas minuun.

– Miten olisi nyt?

– Siisä täh?! Nytkö!?

– Niin, miksi viivytellä?

Olen ansassa. Haluan fantasiani takaisin! Miehen ja seksuaalisuuden kohtaaminen on tosielämässä aivan liian todellista, liian puristavaa, liian pakottavaa, liian vaarallista.

– Haluan rakastella kanssasi, mutta pelkkä ajatuskin saa minut kankeaksi kauhusta.

– Miksi?

– Pelkään.

– Niin, mutta mitä?

Taas pitkä hiljaisuus. Aivoni lyövät tyhjää, ei ole sanoja. Missä kaikki sanat ovat? On vain tämä makea jännitys, sekoitus pelkoa ja rohkeutta.

– En ole rakastellut miehen kanssa kahteen ja puoleen vuoteen. Ymmärrät varmaan, että tällaisen tauon jälkeen vähän pelottaa.

– Ymmärrän. Mutta mitä sinä pelkäät?

– En tiedä.

– Heittäytymistä? Sitä, että menetät kontrollin?

– En tiedä. Sitä kai, etten enää osaa.

Seisomme hiljaa. Kauan. Naurahdan.

– Tunnen itseni aivan 15-vuotiaaksi neitsyeksi.

Adim hymyilee.

– No, sinä voit ottaa sen roolin.

– En minä halua mitään rooleja.

– Tarkoitan, että sinä voit olla juuri sellainen kuin olet, niin hermostunut kuin olet.

Hiljaisuus.

– Okei.

Adim katsoo minua kysyvästi. Toistan.

– Okei, mennään.

Adim irrottaa kätensä. Kävelemme rinta rinnan skootteriparkkiin.