Vapputunnelmia

Pitää tarkistaa kännykästä mikä viikonpäivä ja monesko. Herranjestas, nyt on vappuaatto! Kun ajattelen Helsingin vappuhulinaa, olen erittäin onnellinen saadessani olla täällä.

Istun Raku’s German Bakeryssä Bhagsussa, Hot Ginger Lemon Honey -juoma edessäni. Tulin juuri Bhooman sivanandajoogasta, jalat täristen, ja totesin tarvitsevani lepotauon ennen kuin lähden kipuamaan vuorenrinnettä Dharamkotiin.

Ihmeellinen päivä Rochanin kanssa. Jessus että meillä riittää juttua! Puhumme tästä työstä, jota teemme: länäolosta, meditaatiosta, elämästä ja rakkaudesta. Tajusin vasta, että tässä on ensimmäinen mies, jonka kanssa pystyn kommunikoimaan tällä tasolla. Ihan suoraan ja avoimesti. Minä olen hänen seurassaan auki. Ei pidäkkeitä, ei filttereitä. Suoraa ja kaunista. Hurmaavaa.

Meillä oli hyvä craniosacral-sessio. Minua pelotti ihan hirveästi, en edes tiedä miksi, mutta oli sellainen olo että nyt tapahtuu paljon ja isoja asioita, jotain lähtee liikkeelle. Ja sitten… jotain tapahtui, hurjasti liikettä, valtavaa purkamista, mutta ihan eri tavalla kuin kuvittelin.

Löysin koanit jälleen. Sanoin itselleni Tell me what trust is, ja kehoni vastasi rentoutumalla. Ja uudestan: Tell me what trust is, ja kehoni vastasi päästämällä irti, putoamalla vielä vähän syvemmälle. Sitten muistin Love-koanin, jonka kanssa minun olisi pitänyt työskennellä Satorin jälkeen eli pari viime kuukautta, mutta olen unohtanut. Tai jos olen muistanut, en ole halunnut. Tell me what love is, kysyn itseltäni, ja kehoni vastaa hymyllä. Kasvoni hymyilevät, kyllä, mutta myös koko kehoni hymyilee. Rakkaus on sitä, että koko keho hymyilee, avautuu ja kevenee. Kokemus on niin hyvä ja syvä, että luulenpa kaikkien kehoni solujenkin hymyilevän.

– Wow, olen aivan uudessa paikassa, tunnetko sinäkin sen, kysyn Rochanilta.

Hänellä on ote, jossa toinen käsi on olkapäällä, toinen käsi reiden alla, lähellä polvea.

– Sinusta huokuu valtavasti kuumuutta, mikä on yleensä hyvä merkki, Rochan vastaa.

Minä vain hymyilen, kehoni hymyilee. Miten minä olen voinut unohtaa? Tell me what love is, kysyn itseltäni vähän väliä, ja kehoni vastaa kellumalla rennosti ja kauniisti ja hohtamalla valoa. Valoni on kirkasta ja valkoista eli oikeastaan näkymätöntä, mutta koska se vilkkuu, näen sen. Näen valoaaltojen värinän. Myös sanallinen vastaus nousee mieleeni: I am, minä olen rakkaus.

Toissapäivänä ensimmäisessä craniosacral-sessiossa oli paljon tärinää ja puutumista, hallitsematonta nykimistä kun hermosto totutteli uuteen tapaan tehdä työtä. En tuntenut fyysistä kipua, mutta olo oli välillä hankala, suorastaan epämiellyttävä. Tänään työskentely on hyvin hienovaraista. Ja riemastuttavaa! Minun ei todellakaan tarvitse tehdä mitään! Love-koan auttaa minua vain olemaan se mikä olen, rakkaus. Siis voin todellakin eheytyä tekemättä yhtään mitään! Vain olemalla, päästämällä irti, lepäämällä tässä, ja kehoni hoitaa ja eheyttää itse itsensä, toki Rochanin ammattitaitoisella avustuksella. Kiitos, kiitos, kiitos!

Hitto, kello on yli seitsemän, pakko lähteä kiipeämään ennen kuin aurinko laskee. Hämärtyy jo, ja taskulamppuni patterit vetelevät viimeisiään.