Ilmoitusasia

Yleensä tällä tavalla otsikoidut merkinnät enteilevät, että bloginpitäjä jää tauolle. Minulla on päinvastaista asiaa: I’m back.

Kolmisenkymmentä puolivalmista tekstiä on homehtunyt läppärillä ja päiväkirjan sivuilla pitkään, odottaen, että saisin kirjoitettua ne puhtaaksi. Tai odottaen, että ehtisin kirjoittaa muutamasta draaman kaaren kannalta oleellisesta tapahtumasta, ennen kuin voin julkaista muut merkinnät.

Nyt on vain myönnettävä, että rästihommia on kertynyt niin paljon, ettei minulla ole realistista mahdollisuutta saada niitä kronologiseen järjestykseen. Ja mikä ärsyttävintä, en ole antanut itselleni lupaa kirjoittaa uusiakaan merkintöjä niin kauan kuin vanhoja on rästissä. Editointi-inspiraatiota odotellessa päivät ovat venyneet vaivihkaa viikoiksi. Ihme sääntöjä ja kuvioita, jotka rajoittavat olemista. Ja ahdistavat. On tapahtunut niin kauhean paljon ja haluaisin kirjoittaa siitä kaikesta. Varsinkin tästä mieskuviosta, joka surraa täysillä.

Nyt pistän jotain liikkeelle: julkaisen tänään 15 merkintää, siitä huolimatta, että välissä on ammottavia aukkoja. Loput tulevat joskus myöhemmin, jos tulevat. Mutta nyt on tärkeintä, että puran tämän solmun, päästän irti ja pääsen jotenkin reaaliaikaan.

Ja tietysti vielä disclaimer: keskeneräisten tekstien suma syntyi siksi, että Mystic Rose -kurssin aikana en pystynyt / halunnut mennä editoivaan osaan mieltäni. Kirjoitin vain sekavia muistiinpanoja, tajunnanvirtaa. Nyt kuukautta myöhemmin niistä on vähän vaikea saada tolkkua, joten joistain teksteistä saattaa puuttua läsnäolon tuntu, mutta hey ho, näin tällä kertaa. Minun pitää vain kestää se.

Jos haluat lukea tekstit aikajärjestyksessä, aloita maaliskuun 13. päivän merkinnästä otsikolla Naurua 1 eli Mystic Rose -kurssin ensimmäisestä päivästä.